Kim Gunell 37759H kgunell@vipunen.hut.fi
Nicolas Gabriel-Robez 37754B nicolas@alpha.hut.fi
1. Mikä on ATM
1.1 Atm - Mitä se on
1.2 Atm Suomessa
1.3 Haasteita muille verkkoteknologioille
1.4 Atm Forum
1.5 Solmun keskeinen asema
1.6 Pullonkaulat
2. Sovellutukset
2.1 Kuvan välitys
2.2 Multimedia
2.3 Etäopetus
2.4 Puhelinverkon uusiokäyttö
2.5 Audiovisuaalinen uusi ulottuvuus
2.6 Lisää vauhtia työpöydälle
2.7 Muita atm-sovellutuksia:
3. Tekninen rakenne
3.1 Solu
3.2 Verkkorakenne
3.3 Nopeus
4. Kehitys Suomessa ja ulkomailla
5. Tulevaisuuden näkymät
6. Lähteet
Atm tulee sanoista asynchronous transfer mode eli tahdistamaton siirtotapa. Atm:stä tuli nopeasti muotitermi sen jälkeen kun CCITT vuonna 1990 julisti sen laajakaista-isdn:n eli B-isdn:n avainyhteyskäytännöksi. Atm on yleisnimi, joka liitetään lähes kaikkeen mahdolliseen atm-protokollaan liittyvään.
Yksinkertaisimmillaan atm on tietoliikennekuri, tapa pilkkoa bittivirta pieniksi, tasakokoisiksi soluiksi, joita voidaan käsitellä äärimmäisen nopeasti ja limittää joustavasti käytettävissä olevaan kaistaan. Solujen tasakokoisuus on juuri keskeinen asia atm:ssä. Kiinteämittaisten solujen ansiosta voidaan siirto toteuttaa monimutkaisenkin verkon läpi erittäin nopeasti.
ATM:n etuna on modulaarisuus ja muuteltavuus käyttäjän tarpeiden mukaan. ATM on kuitenkin raskas PC-ohjelmistojen kannalta. Suomi on uuden tekniikan nopeassa hyväksikäytössä lähempänä Yhdysvaltoja kuin Eurooppaa. Euroopan X.25-pakettisiirto alkaa olla vanha ja hidaskin uuteen menoon.
Atm:ää käyttämällä kaikki informaatio äänestä dataan ja videokuvaan mahtuu samanaikaisesti samaan siirtokanavaan. Atm on siis tapa multipleksoida liikenne.
Atm-tiedonsiirtotekniikka etenee Suomessa vauhdilla, sillä Tele ilmoitti hiljan aloittavansa ensimmäisenä Euroopassa valtakunnallisen atm-palvelun.
Suomessa ATM-basilli lähti leviämään Tampereen Teknillisestä korkeakoulusta. Sen aloiteesta perustettiin keväällä -92 suomalainen laajakaistaisen tietoliikenteen tutkimushanke Faster. Sen tavaoitteena on kehittää ATM-tekniikan sovelluksia ja hankkia käytännön kokemusta siirrettäväksi suomalaisten yritysten käyttöön.
Mukaan lähti tusinan verran yrityksiä ja tutkimuslaitoksia, esimerkiksi Nokia, Omnitele, Tampereen Puhelinosuuskunta, Tele ja VTT. TTKK:n oma verkko oli pystyssä toukokuussa-93 ja TPO:n muutama kuukausi myöhemmin
Lokakuussa-94, Teknillinen korkeakoulu hankki tietoliikenteensä tehostajaksi atm-solmun. Tietoliikennelaboratorioon sijoitettavan solmun kytkentänopeus on 5 Gbit/s. Siinä on 16 liityntää, joiden kunkin kapasiteetti on 155 Mbit/s. Solmun päälle on mahdollista rakentaa koko Otaniemen alueen kattava atm-verkko. TKK:n solmu liitetään puhelinyhtiöiden atm-koeverkkoon, jonka muut osat ovat Helsingissä, Tampereella ja Turussa.
Atm:stä povataan hyvin kilpailukykyistä haastajaa muille verkkoteknologioille. Tietokoneteollisuus onkin tosissaan lähtenyt liikkeelle kehittämään omia atm-tuotteita ja -palveluita.
Lähiverkot ovat nykyisin Ethernet- tai Token Ring - tyyppisiä, jolloin verkkokaapelin katkaisu pimentää katkosalueen verkon. Uudessa suuntauksessa ollaan palaamassa tähtimäiseen rakenteeseen. Eri nopeudella toimivat työasemat saavat tähden keskipisteen hubilta eli napana toimivalta välittimeltä haluamansa nopeuden mukaisen palvelun. Vanhat paikallisverkot voidaan liittää päästään tähän hubiin ja nopeat työasemat liitetään suoraan. Aiemmin suuria odotuksia herättänyt FDDI-tekniikka on väliinputoaja.
Atm-standardointia ohjaa lähinnä teollisuusyrityksistä muodostuva Atm Forum, johon kuuluu nykyisin yli 500 jäsentä. Atm Forumin tehtävänä on tehostaa tekniikan määrittelytyötä sekä varmistaa tuotteiden ja palveluiden yhteensopivuus.
Vaikka atm:n perusosat kuten solurakenne, protokollat, erilaiset fyysiset liitynnät sekä käyttäjän ja verkon välinen rajapinta ovat valmiit, joukko yksityiskohtia on vielä määrittelemättä. Avoinna olevat kysymykset liittyvät lähinnä liikenteen- ja ruuhkanhaliintaan sekä solujen dynaamiseen reititykseen atm-solmujen välillä.
Solmut ovat atm-verkon peruspilareita. Niiden tehtävä on huolehtia palvelukutsujen täytäntöönpanosta periaatteessa samalla tavalla kuin puhelinkeskukset muodostavat yhteydet puhelinlaitteiden välille. Solmujen sisäänmenoporteista tulleet solut kytketään otsikon perusteella oikeisiin ulostuloportteihin. Näin huolehditaan solujen reitityksestä lähteestä kohteeseen. Solmun kytkentänopeus kertoo laitteen suortituskyvystä. Järeimmissä solmuissa kuten Digital AN3, kytkentä nopeus on luokkaa 10Gbps, jolloin se pystyy huolehtimaan samanaikaisesti solujen reitityksestä useiden kymmenien eri sisäänmeno- ja ulostuloporttien välillä.
Multimedialiikennöinnissä ensimmäinen ongelma on ohjelmiston prosessointi koneessa, sillä esimerkiksi cpu-keskeytyksiä tulee huomattavasti tavallista enemmän. Toiseksi, TKKK:n koneissa käytetyt Parallaxin videoliitäntäkortin prosessointiteho ei aina riitä vastaanotettaessa videosignaalia nopeasta verkosta. Lisäksi multimediasovellusten pitäisi olla nykyistä virtaviivaisempia ja halvempia.
Atm-verkon kotikäytön estää optisen yhteyden saaminen, ei päätelaitteiden hinta, sillä atm on päätelaiteriippumaton.
Kuvan välittäminen tietolliikenteen avulla on hyvin tuttua televisiosta, mutta vuorovaikutteisen kuvan välitys on uutta. Vuorovaikutteisella kuvalla tarkoitetaan sellaista kuvallista esitystä, jossa katsoja voi valita kuvamateriaalin tai vaikuttaa kuvien syntyyn. Kuvallinen tieto vaatii paljon välityskanavalta (aiheesta lisää kohdassa 3.3 Nopeus). ATM:ssä voi seurata kymmentä tv-ohjelmaa samanaikaisesti. Tietoa ei silloin edes tarvitse tiivistää.
Televiso-ohjelmien ohella välittyy myös työasemien välillä tapahtuva videoneuvottelu. Siinä käyttäjät ovat hyvin tiiviissä vuorovaikutussuhteessa työasemiensa kuva- ja ääniliityntöjen avulla. IBM esitteli Interop Europe 93-tapahtumassa ATM-kokonaisratkaisun. Perustana toimivat ATM Hub ja ATM adapter. Multimedia siirtyi kahden RS/6000-työaseman välillä. Työasemat oli liitetty ATM Hubiin 100 megabitin ATM multimode -valokuitulinkin kautta.
Northern Telecom julkisti Interop Europessa Lanmaximizer tuoteperheen. Lanmaximizer Mx-DE tarjoaa kahdeksan 10 megabitin Ethernet-kanavaa ja liitynnän Ethernetistä X-DDI:hin (FDDI suojaamattomalla parikaapelilla tai valokuidulla).
Toinen Northern Telecomin tuote on VISIT multimedia desktop communications -järjestelmä. Järjestelmällä voidaan tehdä työasemien kesken multimediatyöskentelyä. Videoneuvottelu työasemaympäristössä, kuvaruudun jakaminen, tiedostojen ja dokumenttien siirto ja liikenteen hallinta ovat järjestelmän palveluita.
Tutkijan kannalta ATM-verkon suurimmat vaikutukset näkyvät tutkimus- ja opetustavoissa. Tutkimuslaitoksen fyysisen sijainnin merkitys vähenee, koska audiovisuaalista tutkimusaineistoa voidaan siirtää ja vertailla maailman ympäri. Tutkijat voivat myös muokata yhteistä aineistoa reaaliaikaisesti.
TTKK on kokeilemassa etäopetusta. Matematiikan luentoja lähetetään tietoverkkoa pitkin Poriin tietotekniikan laitokselle.
Videokuvan ja äänen lisäksi kuvaruudulle integroituvat muun muassa sähköinen liitutaulu sekä opetuksessa käytettävät ohjelmat ja tutkimustulokset. Myös osa yliopistoalueen luennoista esitetään nykyään verkon välitykselllä. Osallistujat ja kiinnostuneet valitsevat opetuskanavan korkeakoulun päätteeltä. Opetuksessa ei ole yleensä paljoakaan liikettä, joten hieman nykivä kuva ei haittaa, kunhan ääni kulkee selkeästi. Kokemuksia ja käyttöalueita päästään arvioimaan aikaisintaan vuoden 1994 lopulla.
Päätelaitteiden yleistyminen mahdollistaa opetuksen seuraamisen koko kampusalueella sekä opiskelijakylässä ja ajan myötä kotitalouksissa. Vastaavasti opetuksen taso kohentuisi, koska ulkomaiset luennoitsijat voisivat vierailla korkeakoulussa videon välityksellä. Kiireisiltä luennoitsijoilta säästyisi matkakustannuksia ja lentoaikaa.
ATM tai television käyttö dataverkkona on kuitenkin vain avauserä digitaalisen jakelun murroksessa. Erityisesti Yhdysvalloissa rakennetaan erittäin nopean tiedonsiirron mahdollistavia valokaapeliverkkoja, jotka on ristitty datamoottoriteiksi (data highway).
Suomen kannalta koko maan kattavan verkon uusiminen maksaisi miljardeja. Niinpä perinteiset puhelinyhtiöt ovat kehittämässä olemassaolevan kuparikaapeloinnin uusiokäyttöä.
Jo tässä vaiheessa on päästy tiiviiseen datan kompressointiin eli pakkaamiseen noin kahteen megabittiin sekunnissa, mikä mahdollistaa kohtuutasoisen ja reaaliaikaisen elävän kuvan siirron. Tietokoneen, television, ja puhelimen sulautuminen avaa huimia mahdollisuuksia, joista ensimmäiset realisoituvat arvioiden mukaan kolmen ja viiden vuoden välillä.
Audiovideo verkko mahdollistaisi esimerkiksi kuvapuhelut sekä maksulliset palveluvideot. Siinä missä nykyään tarjotaan puhelimitse neuvontapalveluita, pornoa ja senssilinjoja, niin kuvakompression myötä voitaisiin tarjota vastaavia videoita (osa kuluttajista istuisi kotonaan kuvapuhelimen ääressä erikoisessa asussa ja säkki päässä kytkeytyneenä audiovisuaalisille senssilinjoille).
Teknisesti palvelu toimisi siten, että asiakas soittaa av-verkkoon, näkee televisiossa tai tietokoneella ohjelmavalikon ja valitsee haluamansa materiaalin. Ohjelma lähetettäisiin Telen tai palvelutarjoajan keskuskoneelta ja minuutti tai kertamaksu laskuttuisi automaattisesti.
Vuosituhannen vaihteeseen mennessä koko media-ala on menossa uusiksi: niin tuotanto- ja jakelutekniikka kuin vastaanottokin. Alan ihmisiltä kehitys kaipaa kokonaan uudenlaista ajattelua, jota kannattaa alkaa harjoitella.
Työaseman atm-verkkokortin keskeinen tehtävä on muuntaa kuljetettava informaatio kuten tcp/ip-paketit atm-soluiksi ja välittää ne verkkoon yhteydenmuodostuksessa sovittujen liikennesääntöjen mukaisesti. Lähtevien tietopakettien pilkkominen soluiksi ja vastaanotettujen solujen kasaaminen takaisin paketeiksi tapahtuu verkkokortilla AAL (Atm Adaptation Layer) -sovitusmenettelyn mukaisesti. Datansiirrossa käytetään yleisesti sovitusluokkaa AAL 5.
Ensimmäisiä atm:n soveltajia ovat myös sairaalat, joissa piakkoin ryhdytään kokeilemaan röntgenkuvien siirtoa
tieteellinen laskenta ja visualisointi
hajautettu suunnittelu
kuvapankit ja kirjastot.
Atm:ssä päätelaitteen tuottama informaatiovirta jaetaan vakiomittaisiin paketteihin, joita kutsutaan soluiksi. Atm-solu on kooltaan 53 tavua pitkä ja se jakautuu 5 tavun otsikkoon ja 48 tavun hyötykuormaan. Pienen pakettikoon etuja ovat atm-laitteiden yksinkertainen toteutustapa, liikennöinnin viiveettömyys sekä soveltuvuus erityyppisten palveluiden kuljettamiseen.
Otsikossa on osoite ja atm-vaihde ymmärtää kaikki saman osoitteen omaavat solut yhdeksi tiedonsiirtokanavaksi. Niistä syntyy virtuaalikanava, joka on täysin riippumaton solujen fyysisestä reitistä.
Kuva 1. Solun rakenne
GFC (Generic Flow Control) -kentällä ohjataan päätelaitteiden lähetysoikeuksia monipisteliitännän tapauksessa ja tämän vuoksi sitä käytetään vain käyttäjän ja verkon välillä liikennöivissä soluissa.
VCI (Virtual Channel Identifier) on virtuaalikanavan tunniste jolla erotetaan eri tietoyksiköt toisistaan.
Virtuaalikanavien ryhmän eli virtuaaliväylän tunniste on VPI (Virtual Path Identifier) jonka avulla ryhmä virtuaalikanavia kytketään yhtenäisesti Atm-keskuksien läpi. Yhteyttä muodostettaessa määritellään reitti verkon läpi ja sovitaan käytettävistä VCI- ja VPI-arvoista jotka talletetaan verkkosolmujen kytkentätaulukoihin. Reititys tapahtuu siis kahdessa tasossa: virtuaaliväylätasolla ja virtuaalikanavatasolla.
Otsikko antaa tietoa myös kuorman tyypistä kentässä PT (Payload Type). PT-kentän ensimmäinen bitti erottelee käyttäjän dataa ja käytönohjauksen dataa sisältävät solut. Toinen bitti ilmaisee onko solu kohdannut estoa ja kolmas kertoo onko kyseessä tietoyksikön viimeinen solu vai tuleeko dataa vielä.
Viestin prioriteettiluokite CLP (Cell Loss Priority) erottelee ne solut, jotka tulisi ensisijaisesti hylätä verkon ylikuormitustilanteessa. Ykkönen vastaa alempaa prioriteettia.
Otsikon virheentarkastustavu HEC (Header Error Correction) on otsikon yli laskettu tarkistussumman arvo jonka avulla voidaan korjata yhden bitin virheet. Informaatiokenttää ei sensijaan tarkasteta.
Atm-lähiverkossa voi esiintyä erilaisia komponentteja kuten asemia, solmuja sekä liityntöjä ulkopuolisiin ja julkisiin verkkoihin (esimerkiksi man, wan, puhelinvaihde tai videojärjestelmä). Asemat voivat olla tavallisia työasemia tai tietokoneita. Solmut ovat tietoliikennelaitteita kuten keskittimiä tai hubeja (saanut nimensä kärrynpyörän keskiöstä). Ulkoiset ja julkiset verkkoliitynnät toteutetaan esimerkiksi reitittimillä tai erillisillä sovitinlaitteilla. Voidaan siis yhdistää nykyiset jaetun siirtotien Ethernet-, Token Ring- ja FDDI-verkot atm-verkkoihin ja pystytään tarjoamaan jokaiselle siirtokaistaa dynaamisesti tarpeen mukaan.
Kuva 2. Verkon rakenne
Atm-verkko ei ole topologialtaan väylä, tähti tai rengas, vaan periaatteessa mikä tahansa virtuaalinen kytkentätapa on mahdollinen. Atm edellyttää kuitenkin tähtimäistä kaapelointia jolloin jokainen asema voi hyödyntää väylän koko siirtokapasiteetin.
Siirtotienä paras vaihtoehto on valokuitu, tosin kierrettyä parikaapelia ja koaksiaaliakin voidaan käyttää.
Atm-verkossa palvelut kuljetetaan perustuen välitettävän tiedon multipleksointiin lyhyisiin kiinteänmittaisiin soluihin. Kun bittivirta on pilkottu atm-soluiksi ne limitetään ajoituksen ja prioriteetin mukaan.
Kuva 3. Solujen limittäminen atm-signaaliksi
Solmun sisäänmenoporteista tulleet solut kytketään otsikon perusteella oikeisiin ulostuloportteihin. Pyritään löytämään sellainen reitti verkon läpi, että virtuaalisen kanavan tuottama liikenne mahtuu jokaiselle käytettävälle yhteysvälille. Virtuaalikanavalle ei siis varata omaa aikaväliä vaan jokainen kanava käyttää kapasiteettia tarpeensa mukaan. Virtuaalikanava määritellään solmujen muisteissa siten, että sillä on tietty numero jokaisella yhteysvälillä. Koko yhteyden ajan käytetään samaa reittiä. Näin solut saapuvat perille samassa järjestyksessä kuin ne ovat lähetettykin.
Varsinaisten informaatiosolujen lisäksi ATM:ssä siirretään signalointisoluja, ylläpitoinformaation soluja sekä joutosoluja (tyhjiä soluja, idle cell).
Atm-solmujen sisäinen kytkentänopeus on nykyään luokkaa 10 Gbps ja kytkentäverkon älykkyys voidaan rakentaa suoraan mikropiireihin.
Kytkentälaitteissa on yleensä FIFO- (First In First Out) periaatteella toimiva puskuri ja ylläpidon tehtävänä on tarkkailla ettei tämä puskuri ylikuormittuisi.
Perusliitäntänopeudet ovat atm:ssä 155,52 ja 622,08 Mbit/s vastaten SDH:n (Synchronous Digital Hierarcy) perusnopeutta STM-1 (Synchronous Transport Module) ja sen nelikertaa STM-4. Tämä vastaa myös yhdysvaltalaista SONET (Synchronous Optical NETwork) -kehystysnopeutta. Isoissa verkkoyhteyksissä nopeus voidaan nostaa yli 2,4 gigatavuun.
Atm:n nopeutta 155 Mbit/s pidetään kuitenkin tarpeettoman suurena kaikkiin työasemaliitäntöihin joten ollaan myös määritelty pienempiä nopeuksia varsinkin ylimenovaiheen ajaksi. Tällaisia ovat esim. 2, 34 ja 100 Mbit/s.
Aseman tarvitsema nopeus voi vaihdella yhteyden aikana. Mitä laajakaistaisempi yhteys tarvitaan, sitä tiheämmin soluja lähetetään.
Esimerkiksi puheyhteys vaatii viiveen pysymistä pienenä ja mahdollisimman samansuuruisena, kun taas liikkuvalle kuvalle ja vuorovaikutteiselle datayhteydelle on ominaista bittitaajuuden vaihtelu.
Vertailun vuoksi voidaan todeta että tv-kuvan muistintarve on noin yksi megatavu eli 25Mbit/s kun kuvaa lähetetään 25 kertaa sekunnissa. Tämä siis ilman kompressointia. ISDN tuo kuvia 128 kilobittiä sekunnissa. Tämä vastaa vain 150*100 pikselin kuvan esitystä kerran sekunnissa tai tiivistettynä noin viisi kuvaa sekunnissa. Ethernetin 10 megabitin nopeus sallii televisiokuvan siirron 10 kuvan sekuntinopeudella. Tiivistettynä normaalilla 25 kuvan sekuntinopeudella Ethernet sallii kahden eri ohjelman seuraamisen. Token Ring:issä voi seurata kaikkia kotimaisia tv-ohjelmia samanaikaisesti. FDDI on 100 megabitin siirtokyvyllään edellisiä kymmenisen kertaa tehokkaampi.
Atm:ssä voi seurata kymmeniä tv-ohjelmia jopa tiivistämättä informaatiota.
Atm:n 622 megabitin nopudella siirtyy myös esim. 120 sanomalehden nelivärisivua sekunnissa.
ATM Forum on käyttäjien ja kehittäjien yhteinen kattojärjestö joka on määritellyt noin 80 prosenttia atm-standardeista. Tavoitteena on pidetty välttää pullonkauloja, jotka viivyttäisivät ATM-tekniikan soveltamista. Niinpä standardisuositusten hyväksymiseen riittää kahden kolmasosan enemmistö. ATM Forum tukee standardien kehittämistä, pilottituotteiden valmistusta, yhteensopivuuden varmistamista ja käyttäjien palautteen hankkimista rinnakkaisesti. Suurin osa yli 300 jäsenestä on lähiverkkotuotteiden valmistajia. ATM Forum on onnistunut pitämään valmistajat yhdesssä standardissa jonka vuoksi atm:stä on tullutkin niin elinvoimainen.
Tampereen Teknillinen Korkeakoulu vetää suomalaista, keväällä -92 perustettua, Faster-nimistä atm-tutkimushanketta, jossa ovat mukana mm. Aamulehti-yhtymä, Nokia Tutkimuskeskus, puhelinyhtiöiden omistama Omnitele Oy, Tele, FUNET ja VTT. Faster:in avulla on siirretty esim. röntgenkuvia sairaaloiden välillä erittäin nopeasti. Syrjäisessäkin sairaalassa oleva potilas saa näin huipputason diagnoosin reaaliajassa.
Kun puhelinyhtiöiden ATM-verkko on liitetty 17 Eurooppalaisen operaattorin yhteiseen ATM-pilotverkkoon niin lääkäri voi Suomesta käsin tarkastella mikroskoopilla Berlinissä olevan potilaan solunäytettä. Myös mikroskoopin ohjailu onnistuu verkon välityksellä. Näin säästetään maailman huippu-asiantuntijoiden rajallista aikaa. Euro-pilot kestää ainakin puoli vuotta vuoden 1994 loppuun ja se toimii aluksi 34 megabitin nopeudella.
Euroopan Unionin RACE-ohjelmaan sisältyy myös ATM-tutkimusprojekteja.
Suomessa ollaan atm-kehityksessä maailman kärkivauhdissa.
Nopeaan atm-kehitysvauhtiin on vaikuttanut ratkaisevasti telealan kilpailun vapauttaminen. Mutta myös muuaalla tullaan kovaa: esim. Tukholmassa, Oslossa ja Varsovassa puuhataan jo atm-pohjaisia kaupunkiverkkoja.
Lähiaikoina Pentium-koneet ja niiden seuraajat tarvitsevat atm-nopeuksia. Hintojen alenemisen lisäksi nähdään kaksi muuta tärkeää lähiajan trendiä atm:n leviämisessä: yhteistoiminnallisuuden ja laajaverkkoyhteyksien tulon. Atm-solmujen pudonneet hinnat ovatkin jo alkaneet houkuttelemaan suurempia asiakasmääriä. Vuosi 1994 mennee silti vielä koeverkkojen merkeissä. Alkuvuodesta 1995 on markkinoille kuitenkin tulossa iso joukko toisen sukupolven tuotteita.
Toiset uskovat, että tulevaisuudessa suurin osa atm-tekniikasta menee runkoverkkoihin, toiset taas neuvovat kaapeloimaan kuidulla aina kun mahdollista. Kuparin raja tulee nimittäin vastaan jossain 50 megabitin tienoilla, mutta kuidulla katto on huomattavasti korkeammalla. Toimitilat tulisi lisäksi kaapeloida tähtiverkolla vaikka atm:aan ei heti siirryttäisikään.
Siirtyminen atm:aan tapahtuu osittain päivittämällä nykyisiä keskittimiä ja reitittimiä. Siis uusia kortteja ja ohjelmistoja valmiiksi asennettuihin laitteisiin.
Atm:stä uskotaan tulevan eri maissa kovaa vauhtia kaavailtavien tiedon valtateiden (information superhighway) yksi peruspilari.
Kaapeliyhtiöiden onkin laskettu omistavan miljardiomaisuuden maahan haudattuna, varsinkin USA:ssa jossa ollaan monessa paikassa kaapeloitu optisilla kuiduilla. Näihin kaapeleihin voidaan tulevaisuudessa integroida kaikki tietoliikenne: tilausvideo, HDTV-kuva, puhelin, data, etäopetus jne.
Tulevaisuuden autoilija voisi laajakaistaverkon välityksellä ottaa yhteyden merkkikorjaamoon keskellä pimeätä metsätietä ja tilata moottorinkorjausvideon. Voidaan kuitenkin spekuloida pystytäänkö koskaan radioteitse siirtämään samoja kaistanleveyksiä kuin kiinteissä verkoissa. Radiolaitetoimittajat väittävät, että kaikki on mahdollista.
Ruotsissa kehitellään jo kuitenkin atm:lle seuraajaa: DTM (Dynamic synchronous Transfer Mode) joka perustuu piirikytkentätekniikkaan ja jonka nopeus voisi olla ainakin 622 Mbit/s. Heidän mukaan atm:n heikkous on vaihteet, jotka nopeuksien kasvaessa eivät kykene lukemaan kaikkia osoitteita, kun taas dtm:ssä aika jaetaan viipaleisiin, joiden pituus 64 bittiä on sama kuin tulevaisuuden tietokoneiden tavunpituus.
Atm:n elinkaaren arvioidaan kuitenkin olevan 10-15 vuotta.
Halonen, Pirjo: Diplomityö: Frame relay - sovitinyksikön liitäntä ATM- keskukseen (1993)
Salo, Tommi: Diplomityö: Ruuhkatilanteiden hallinta ATM-keskuksissa (1992)
Mikro PC: 12/1993, s. A10-A11
Prosessori: 1/1993, s. 71
4/1993, s. 14
10/1993, s. 11-12, 48-51
Puhelin: 6/1993, s. 55
8/1993, s. 46-48, 50-51
Tekniikka & Talous: 21/1993, s. 32
4/1994, s. 8
Telelinkki: 3/1993, s. 4
Tietoviikko: 29/1992, s. 15
39-40/1992, s. 10
3/1993, s. 8
13/1993, s. 24
18/1993, s. 15
23/1993, s. 8
26/1993, s. 9
Tietoverkko: 5/1992, s. 34-36
2/1993, s. 56
3/1993, s. 57
4/1993, s. 14-15, 16-19
4/1994, s. 28-34
Visio: 8/1993, s. 12-14, 49
1/1994, s. 22-23