S-38.116
Teletietotekniikka
INTELLIGENT NETWORK
-IN palveluiden hallinta
Laatija: Juha Villikka
Opintokirjanro: 39381R
E-mail: Juha.Villikka@hut.fiSisällysluettelo
sivu
Sisällysluettelo 2
Lyhenne- ja termiluettelo 3
1. Johdanto 5
1.1 Tavoitteet ja rajaukset 5
2. Älyverkko yleisesti 6
2.1 Älyverkkopalveluiden käyttö 6
3. Älyverkon tärkeimmät komponentit 7
4. Älyverkkopalvelun luonti ympäristö (SCEP) 8
4.1 Flexible Service Logic (FSL) 10
4.2 Service Independent Building Block (SIB) 10
5. Älyverkkopalveluiden luonti 12
5.1 Palvelun toteuttamisesimerkki 12
6. Yhteenveto 13
7. Kirjallisuusviitteet 14
Lyhenne- ja termiluettelo
AIN Advanced Intelligent Network, kehittynyt älyverkkokonsepti
A-tilaaja Puhelintilaaja, joka soittaa
B-tilaaja Puhelintilaaja, jolle soitetaan
CCBS Completion of Calls to Busy Subscriber, älyverkkopalvelu, joka ilmoittaa
A-tilaajalle varatun B-tilaajan vapautumisesta
CCITT Comité Consultatif International Telegrafique et Telephonique
CSC Customer Service Control, laitteisto, jolla operaattori taikka asiakas
hallitsee älyverkkopalveluita
FSL Flexible Service Logic, SIB:stä muodostuva IN-palvelulogiikka. Jokainen
IN-palvelu vaatii tällaista toimintalogiikkaa
GSM Global System Mobile, digitaalinen matkapuhelinverkko
IN Intelligent Network, älyverkko
INAP IN Application Protocol, älyverkon yhteyskäytäntö
ISDN Integrated Services Digital Network
MAS Mass Calling Service, älyverkkopalvelu, jossa palvelulle varattuun
numeroon tulevat kutsut jatkoreititetään käyttäjän antaman jatkoinformaation mukaisesti. Palvelun käytön loputtua tilaajalla on käytössään tilastotietoa jatkonumeroihin tulleiden soittojen määrästä
MSC Mobile Services switching Centre, GSM-puhelinkeskus
PSTN Public Switch Telephone Network, julkinen puhelinverkko
SCE Service Creation Environment
SC Service Customization, laitteisto, jota käytetään älyverkkopalvelun
käyttöönottokonfiguroinnissa (katso myös lyhennettä SM/UM)
SCEP Service Creation Environment Point, ympäristö, jossa IN-palveluita
luodaan sekä hallitaan
SCP Service Control Point, IN-palvelun ohjauspiste (tietokonelaitteisto)
SD Service Definition, laitteisto, jolla operaattori luo älyverkkopalveluita
SIB Service Independent Building Block, pienin rakennuskomponentti,
joista älyverkkopalveluja rakennetaan
SM/UM Service Management / User Management, älyverkkopalvelun käyttöönotto-
laitteisto. Siemens-spesifinen nimitys ja on verrattavissa SC-laitteistoon
SMP Service Management Point, IN-järjestelmän palveluiden hallintapiste
(tietokonelaitteisto)
SSP Service Switching Point, palvelun kytkennästä huolehtiva
älyverkkoarkkitehtuurin fyysinen komponentti (puhelinkeskus)
UPT Universal Access Number, älyverkkopalvelu, eri palvelupaikkojen yhteinen
numero
VOT Televoting, puhelinäänestyksen toteuttava älyverkkopalvelu
VPN Virtual Private Network, älyverkkopalvelu, jonka avulla tarjotaan
tilaajille vaihdeverkon ominaisuudet ilman tilaajan omaa kiinteää verkkoa
YKM Yhteiskanavamerkinanto
(englanniksi CCS#7 Common Channel Signaling No.7)
1. Johdanto
Tämän esitelmän tarkoituksena on kertoa perusperiaatteita julkisissa puhelinjärjestelmissä yleistyvistä älyverkoista. Tämä älyverkko tunnetaan myös nimellä IN eli Intelligent Network. Älyverkko ei ole mikään uusi televerkko, vaan sillä pyritään nykyisten ja olemassaolevien televerkkojen tehokkaampaan ohjaamiseen ja entistä kehittyneempien palveluiden toteuttamiseen. Myöskin yrityksen ovat huomanneet tietoliikenteen kasvavan merkityksen yritysmaailmassa ja ovat alkaneet kiinnittää entistä enemmän huomiota myös televerkkoihin. Televerkkojen digitalisointi Suomessa kuten myös ulkomaillakin on tuonut televerkkopalveluihin lisää uusia mahdollisuuksia ja hyvin ymmärrettävää onkin, että Suomessa ollaan älyverkkopalveluiden toteuttamisessa hyvin pitkällä digitaalisten puhelinkeskusten suuren lukumäärän ansiosta. Myöskään ei pidä unohtaa voimakasta kasvua tekevää GSM-järjestelmää ja siinä ovat pohjoismaat jo maailman johtavia GSM-puhelintiheyksien perusteella. Uutena ja digitaalisena järjestelmänä ilman vanhojen puhelinlaitteiden ja -keskusten rajoitusta älyverkkopalveluiden toteuttamisessa voidaan saavuttaa merkittävääkin hyötyä, jopa taloudellisessa mielessä ilman merkittäviä puhelinoperaattorikustannuksia.
1.1 Tavoitteet ja rajaukset
Älyverkkototeutuksen laajuudesta joutuen ja samalla myös tietynlaisesta vaikeaselkoisuudesta aiheutuen käsittelyssä on pyritty mahdollisimman selkeään toteuttamiseen, jotta lukijalle selviäisi mahdollisimman hyvin älyverkon toteutusperiaatteet, ja asiaan liittyvää signaloinnin käsittelyä on pyritty vähentämään.
Tämä kirjallinen esitelmä kertoo pintapuolisesti älyverkon palveluista sekä hieman tarkemmin älyverkon toteutuksesta ja rakenteesta. Esityksen loppupuolella perehdytään myös varsinaisen suullisen esityksen aiheeseen eli älyverkon palveluiden toteuttamiseen sekä niiden hallintaan, mutta näiden ymmärtäminen edellyttää älyverkon lohkojen tuntemista älyverkkopalveluiden toteutuksen osalta. Suullisessa esityksessä käydään läpi sitten palveluiden toteuttamisen kannalta tärkeitä komponentteja, jotta kuulijat ymmärtävät, mistä on kyse. Palveluiden toteuttamisessa käytetään esimerkkinä Siemensin EWSD-puhelinkeskus-järjestelmään luotua älyverkon hallintaa GSM-matkapuhelinverkkossa. GSM-matkapuhelin-verkossa ja tavallisessa PSTN-verkossa (lanka-) toimivan älyverkon toteutuksessa ja sen hallinnassa ei ole merkittäviä eroja eli molemmat toimivat samanlaisilla periaatteella. Kuitenkin vaikka älyverkkojen toteuttamisessa on pyritty standardien luomiseen niin älyverkko- palveluiden hallinta on jäänyt standardoinnin ulkopuolelle ja tämä on pakottanut laitevalmistajat omiin laitekohtaisiin ratkaisuihin.
2. Älyverkko yleisesti
Älyverkkopalveluiden toteuttaminen ei välttämättä vaadi televerkkoihin uusia toteutuksia, vaan älyverkkopalvelut voidaan toteuttaa myös vanhoillakin menetelmillä ja jopa piirikytkentäisillä televerkkototeutuksilla on voitu tehdä ns. älyverkkopalveluita. Tämä on pakosti kuitenkin jouduttu tekemään televerkon kapasiteettia tuhlaavilla ratkaisuilla. Ongelmaksi on noussut myös älyverkkopalveluiden hallinta asiakasmäärien kasvaessa ja käytettäessä vielä vanhoja tekniikoita.
Tämän johdosta onkin pyritty standardoimaan älyverkkopalveluiden toteuttamiseen sopivia ratkaisuja ja käyttämään hyväksi uutta tietotekniikkaa. Varsinaisen älyverkon olennaisin ero vanhalla tekniikalla toteutettuun älyverkkoon on puhelun reitityksessä ja tietokonetekniikan paremmassa hyödyntämisessä. Varsinaisessa älyverkossa ei puhelua tarvitse reitittää puhelinkeskushierarkian mukaisesti lopullisen älyverkkotiedon sisältävään puhelinkeskukseen saakka kuten vanhemmissa toteutuksissa, vaan tämä tieto voidaan välittää vähemmän verkkokapasiteettia vievän signaloinnin avulla lopullisen älyverkkotiedon sisältävästä puhelinkeskuksesta huomattavasti alemmalla tasolla sijaitsevaan puhelun vastaanottaneeseen keskukseen, jolloin puhelua voidaan sitten palvella toteutetun älyverkkopalvelun mukaisesti. Uudemmissa älyverkkototeutuksissa ei lopullisen älyverkkotiedon sisältävän tietokannan tarvitse kuitenkaan olla puhelinkeskuksessa vaan sen sijaan voidaan käyttää yhtä tai useampaa tietokonetta.
Seuraavissa kuvissa (Kuva 1 ja 2) havainnollistetaan vanhanaikaisella älyverkkotekniikalla ja varsinaisella älyverkkotekniikalla toteutettujen älyverkkojen eroa.
Click here for Picture Kuva 2 Varsinaisella älyverkkotekniikalla toteutettu verkko
Click here for Picture Kuva 1 Vanhalla tekniikalla toteutettu älyverkko
2.1 Älyverkkopalveluiden käyttö
Älyverkkopalvelut ovat jo yleistyneet ja ovat kaikkien tavoitettavissa. Lukuisat palvelunumerot ovat osoituksena siitä. Ensimmäisenä älyverkkopalveluna voi pitää Yhdysvalloissa kehitettyä Freephone 800-palvelua. Suomessa vastaava palvelu tunnetaan nimellä 9800-LÄHILINJA. Tämän jälkeen onkin tullut lukuisia muita puhelinpalveluita ja nyt uusien älyverkkoratkaisujen käyttöönottaminen on mahdollistanut yhä uudempien palvelujen kehittämisen.
Perinteisten puhelinpalveluiden ylläpito on aiemmin jakautunut lähinnä teleoperaattoreiden kesken ja palveluiden tarjoajilla ei ole ollut itse mahdollisuutta vaikuttaa palvelun ylläpitoon muuten kuin teleoperaattorin kautta. Älyverkon tarjoamien mahdollisuuksin ansiosta myös palveluiden tarjoajilla on nyt mahdollisuuksia ohjata palveluita teleoperaattoria vaivaamatta omien päätelaitteittensa avulla. Tämän avulla on mahdollista myös sisällyttää yksityisten vaihdeverkkojen ominaisuuksia yleiseen puhelinverkkoon. Tällaista älyverkkopalvelua kutsutaan VPN-yritysverkkopalveluksi (Virtual Private Network) ja tämänlaisella palvelulla on mahdollista jo luoda ns. asiakasoperaattoreita verkkoa hallitsevien teleoperaattoreiden lisäksi. Nämä asiakasoperaattorit voivat myydä ja ylläpitää tarjoamiaan palveluita varsinaisille asiakkaille. Tämä luo jo vapautta teleoperaattoreiden aiemmin hallitsemille palvelumarkkinoille ja monipuolistaa palveluiden tarjontaa.
3. Älyverkon tärkeimmät komponentit
Seuraavassa kuvassa (Kuva 3) ovat näkyvissä tärkeimmät älyverkkokomponentit sekä yksinkertainen malli kuinka IN-palvelun käyttö vaikuttaa puhelun muodostumiseen.
Esimerkissä A-tilaaja soittaa IN-numeroon (vaihe 1), jolloin SSP kommunikoi SCP:n kanssa (vaihe 2) ja saa SCP:ltä reititysohjeet B-tilaajan tavoittamiseksi (vaiheet 3 ja 4). A-tilaaja on voinut saada älyverkkopalveluna vaikka FreePhone-puhelun.
Kuva 3
Tässä on lyhyesti selostettu tärkeimpiä älyverkon komponentteja ja niiden merkityksiä:
· SSP (Service Switching Point) on älyverkon kytkentäpiste. Se on televerkon digitaalinen puhelinkeskus, joka on varustettu älyverkon vaatimilla toiminteilla ja jossa puhelut kytketään SCP:ltä saadun kytkentäinformaation mukaisesti. SSP havaitsee älyverkkopalvelun tarpeen kutsussa eli tulevassa puhelussa ja puhekanavan avaaminen keskeytyy SSP:hen SCP:stä haettavan tiedon saamisen ajaksi ennenkuin puhekanavan avaamista eteenpäin jatketaan SCP:stä saatujen ohjeiden mukaan. Puhetie muodostuu siis aluksi vain SSP:hen asti, jonka jälkeen suoritetaan kommunikointi SCP:n kanssa. Tämän avulla vähennetään turhaa puhekanavan avaamisen aiheuttamaa kuormitusta siirtokanavalle, jota ei tullakaan käyttämään.
· SCP (Service Control Point) palvelu-ja logiikkayksikkö sisältää älyverkkopalveluiden tarjoamiseen tarvittavat palvelulogiikkaohjelmat ja keskitetyn tietokannan, josta palvelun toteuttamiseen tarvittava ohjausinformaatio haetaan. Palvelujen luotettavuuden lisäämiseksi ja kuormituksen tasaamiseksi useat SCP:t voivat sisältää samat ohjelmat. Informaation siirto SSP:n ja SCP:n välillä tapahtuu YKM-protokollan avulla.
- Käsiteltävänä olevassa Siemensin laitteistossa SCP:nä on SNI RM600 unix-työasema varustettuna tähän tarkoitukseen sopivalla ohjelmistolla
Sekä SSP että SCP toimivat reaaliajassa eli ovat jatkuvasti toiminnassa ja pyrkivät toteuttamaan älyverkkopalveluita välittömästi tilaajan niin halutessaan, mutta seuraavana esiteltävä SMP toimii lähinnä palveluiden hallintaa ohjaavana laitteistona.
· SMP (Service Management Point) on palveluiden hallintapiste, joka mahdollistaa älyverkkopalveluiden hallinnan ja tarjonnan ohjauksen. SMP taltioi esim. laskutustietoja.
- Yhteys SMP:n ja SCP:n välillä kulkee X.25:n kautta.
- Toiminta ei tapahdu reaaliajassa SCP:n ja SSP:n tavoin.
- Käsiteltävässä Siemensin järjestelmässä SMP-laitteistoon kuuluu vastaavanlainen SNI RM600 unix-työasema kuin SCP:ssä paitsi eri ohjelmistolla.
- Palveluiden luomiseen ja ylläpitoon liittyvät laitteet (SCEP) voivat olla yhteydessä SMP:hen Ethernetin, X.25:n tai ISDN:n välityksellä (pätee ainakin Siemens-järjestelmässä).
4. Älyverkkopalvelun luonti ympäristö (SCEP)
Tässä keskitytään tarkemmin Siemensin älyverkkopalveluiden luonti- ja hallintaympäristöön, mutta tiettyjä nimityksiä ja yksityiskohtia lukuunottamatta, kuten esimerkiksi hallintalaitteiden fyysisiä ominaisuuksia, pääperiaatteet toimivat myös muidenkin valmistajien laitteistoihin.
SCEP sisältää älyverkkopalveluiden luomisympäristön. Sitä käytetään älyverkkopalveluiden määrittelyyn, kehittämiseen, testaamiseen ja lopulta sen syöttämiseen palvelun hallintapisteeseen SMP:hen ja käyttäjien ulottuville SCP:hen.
Älyverkkopalvelut tarvitsevat toimiakseen tietynlaisen logiikan ja näitä palvelulogiikoita kutsutaan FSL:ksi (Flexible Service Logic). Nämä FSL:t muodostuvat älyverkkopalveluiden pienimmistä rakenneosista eli SIB:stä (Service Independent Building Block) ja niitä hallitaan tietyillä SCEP-ympäristöön kuuluvilla laitteilla.
Seuraavassa kuvassa 4 on havainnollistettu SCEP-ympäristöön liittyviä hallintalaitteita:
Kuva 4
Seuraavana on esitelty SCE-laitteita (Service Creation Equipment), joilla luodaan älyverkkopalveluita sekä suoritetaan niiden ylläpitoa:
Click here for Picture SNI RM200 unix-työasema
· SD (Service Definition) laitteistona toimii SNI RM200 unix-käyttöjärjestelmää käyttävä työasema. Tämä on lähinnä uuden älyverkkopalvelun luontiympäristö.
Käyttäjinä teleoperaattorit kuten Radiolinja tai HPY sekä asiakas- operaattorit.
SD-laitteistolla luodaan älyverkkopalveluiden palvelulogiikoita (FSL:iä) yhdistelemällä olio-tekniikalla SIB:jä. FSL:ien hallinnassa mahdollisia toimia SD-laitteistolla:
FSL:ien -rakentaminen
-modifioiminen
-kopioiminen
-testaaminen
-poistaminen
Tulevaisuudessa suunnitteilla myös kokonaan uusien SIB:ien luontimahdollisuus.
· SM/UM (Service Management / User Management) (standardinimitys SC (Service Customisation)) käytössä vastaavanlainen unix-työasema kuin SD-laitteistolla ja tehtäviin kuuluu tilaajakohtaisen datan syöttäminen sekä uuden palvelun käyttöönottokonfigurointi SCP:hen:
-lisäysten tekeminen numerosuunnitelmaan sekä sen hallinta
-IN-asiakkaiden ja IN-käyttäjien luonti
-FSL:ien liittäminen IN-palveluihin sekä IN-asiakkaisiin
-objektien yhdistäminen puhelinnumeroihin
-käyttöoikeuksien myöntäminen
Käyttäjinä teleoperaattorit sekä myös jossain määrin asiakasoperaattorit.
PC-työasema
· CSC (Customer Service Control) laitteiston software suunniteltu PC-työasemille Windows-käyttöliittymään (486, Pentium). Tarkoitettu palvelun jokapäiväistä käyttökonfigurointia varten kuten esim. ajastariippuvien optioiden vaihto tai henkilökohtaisten numeroasetuksien muuttaminen palvelun toimittajan myöntämien oikeuksien rajoissa sekä myös palvelun käyttöönoton yhteydessä tilaajakohtaisen datan syöttämiseen SMP:hen ja SCP:hen ja palvelun aktivointiin.
Käyttäjinä teleoperaattorit, asiakasoperaattorit ja palvelun tilaajat
4.1 Flexible Service Logic (FSL)
FSL-logiikalla ohjataan palvelun toimintaa. Samaa FSL-logiikkaa voivat käyttää useat eri IN-tilaajat ja se ei sisällä tilaajakohtaista dataa, joka täytyy syöttää erikseen kuhunkin FSL:ään.
Click here for Picture Kuva 5 FSL-logiikan muodostuminen SIB-lohkoista
FSL-logiikka muodostuu SIB:eistä kuvan 5 mukaisesti:
4.2 Service Independent Building Block (SIB)
SIB:t on toteutettu laitteistotoimittajan puolesta ja teleoperaattori ostaa haluamansa SIB:t omien palveluidensa rakentamista varten laitteistotoimittajalta. SIB:ien hallinta tapahtuu olio-tekniikka käyttäen yhdistelemällä erityyppisiä SIB:jä.
-SIB:jä voidaan kombinoida eri tavoin
-SIB:jä voidaan käyttää monta kertaa
-SIB:stä voidaan muodostaa makroja
Osa SIB-lohkoista on saatu määritelty Q.121x-standardiin, mutta valmistajat ovat ottaneet käyttöönsä myös omia toimittajakohtaisia ratkaisujaan.
Seuraavana listattuna Q.1213-standardiin kuuluvia erilaisia SIB:jä sekä myös maininta palveluista, joissa näitä SIB:jä voidaan käyttää:
· algoritmi-SIB (Algorithm) suorittaa SIB:ien käyttämille CID-parametreille matemaattisen algoritmin.
-tarvitaan MAS- ja teleäänestyspalveluissa
· veloitus-SIB (Charging) päättää puhelun peruspuhelunkäsittelyn suorittaman veloituksen lisäksi sovellettavista lisäveloitusperiaatteista ja tarkistaa mahdollisesti jaetun veloituksen oikean jakautumisen.
-käyttö kaikissa mahdollisissa älyverkkopalveluissa
· vertailu-SIB (Compare) vertaa dynaamista CID-parametria staattiseen SSD-parametriin ja antaa tulokseksi arvon, joko suurempi, pienempi tai yhtäsuuri kuin staattinen vertailuarvo.
-käyttö aikariippuvuutta vaativissa reitityssovelluksissa ja CCBS-palveluissa
· jakelu-SIB (Distribution) jakaa kutsut eri päätepisteisiin käyttäjän määrittelemien parametrien mukaisesti
-käytetään MAS-, teleäänestys- ja Freephone-palveluissa
· rajoitus-SIB (Limit) rajoittaa älyverkkopalveluun tulevia kutsuja päästäen läpi esim. vain tiettynä ajanjaksona tulevat kutsut tai N kutsua joka X:s sekunti.
-käytetään MAS-, teleäänestys- ja Freephone-palveluissa
· tilanosoitus-SIB (Status Notification) toteuttaa verkon tai tilaajan resursseja koskevat tiedustelut. Ilmoittaa esim. onko tilaaja varattu tai tilaajan vapautumisen.
-käyttö CCBS-, jakelu-, Freephone- ja kutsunsiirtopalveluissa
· muunnos-SIB (Translate) muuttaa useiden syöttöparametrien välittämän informaation verkolle sopivaan muotoon, esim. valitun numeron muuttaminen puhelunreitityksen ohjaamiseksi verkossa.
-käyttö lyhytvalinta-, Freephone-, UPT-, VPN- ja kutsunsiirto-ja reitityspalveluissa
SIB:in avulla älyverkkopalveluihin on saatu enemmän mahdollisuuksia palveluita suunniteltaessa, koska useammalla erilaisella SIB:llä voidaan toteuttaa hyvinkin erilaisia ratkaisuja palvelun toteuttamisessa ja etuna myöskin uusien palveluiden helppo ja nopea toteuttaminen. Uusien SIB:n lisääminen on helppoa ilman palveluohjelmiston uudelleen konfigurointia ja näin saada uusia SIB-lohkoja uusien palveluiden toteuttamiselle tai olemassaolevien jatkokehittämiselle.
5. Älyverkkopalvelun luonti
Älyverkkopalvelulogiikan toteuttamisessa ideasta oikeaksi palveluksi täytyy toteuttaa vaiheittain. Tässä tuotekehitys- tai oikeammin palvelun kehityssyklistä voidaan erottaa useampia eri vaiheita:
· idea
· palveluiden suunnittelu
· palveluiden implementointi
· palveluiden käyttöönotto
Tuoteidean jälkeen päästään käsiksi palvelun suunnitteluun. Palvelun suunnittelussa voidaan yhdistellä graafisen käyttöliittymän avulla SD-työasemassa graafisesti kuvattuja ohjelmalohkoja (SIB:jä), määritellä kunkin tarvitsemia parametreja, kytkeä SIB:t halutussa järjestyksessä toisiinsa ja järjestellä logiikka oikeaksi FSL. Tämän toteuttaminen ei edellytä SD-laitteiston kytkemistä edes SMP-laitteistoon vaan voidaan toteuttaa pelkässä suunnitteluympäristössä täysin erillisenä. Palvelun FSL-rakenteen testaaminen simuloimalla ennalta ennen käyttöönottoa on myös mahdollista. Ennen käyttöottoa tieto ladataan SMP:hen.
Palveluiden implementointivaiheessa suunniteltu ja testattu älyverkkopalvelu siirretään SCP:hen ja palvelun FSL-logiikka kytketään tietokantatoimintoihin SM/UM-laitteistolla.
Palveluiden käyttöönoton yhteydessä CSC-työaseman avulla syötetään asiakastiedot IN-palvelutietokantaan ja palvelu voidaan tämän jälkeen kytkeä käyttöön.
5.1 Palvelun toteuttamisesimerkki
Siemensin IN-järjestelmässä älyverkkopalvelun toteuttamisessa hyödynnetään kaikkia SCEP:n laitteita (SD-, SM/UM- ja CSC-työasemia).
Palvelun toteutuksen osapuolina ovat nyt: -teleoperaattori
-asiakasoperaattori
-asiakas "pankki"
Palvelun luonnissa edetään suunnilleen seuraavan järjestyksen mukaisesti:
. Teleoperaattori luo SM/UM-työasemalla ns. asiakasoperaattorin, jolle myönnetään määrätyt palvelunluonti-oikeudet.
. Asiakasoperaattori pääsee nyt SM/UM-työasemalla luomaan järjestelmään asiakkaan esim. "pankki" ja antaa "pankki"-asiakkaalle käyttöoikeusprofiilin CSC-työasemaan.
. Asiakasoperaattori rakentaa omalla SD-työasemallaan palvelusta FSL:n.
. Asiakasoperaattori kytkeytyy SMP:hen SD-työasemallaan ja tallentaa tekemänsä palvelulogiikan FSL:n sinne.
. Asiakasoperaattori konvertoi siirtämänsä FSL:n SMP:ssä SD-työasemaa käyttäen ja saa tulokseksi SCP:hen siirrettäväksi kelvollisen tietokannan.
. Teleoperaattori loggautuu SM/UM-työasemalla järjestelmään ja lataa asiakasoperaattorin aikaansaaman FSL:n SCP:hen.
. Tämän jälkeen teleoperaattori tekee tarvittavat numerokonfiguroinnit SM/UM-työasemalla.
. Teleoperaattori myöntää "pankki"-asiakkaalle tarvittavat päivitysoikeudet tietoihin.
. Asiakasoperaattori täydentää CSC-työasemalla "pankki"-asiakkaan puolesta tarpeelliset asiakaskohtaiset tiedot ja lataa nämä sekä SMP:hen että SCP:hen.
6. Yhteenveto
Älyverkkopalveluiden ilmestyminen uusille televerkkoalueille on aluksi ollut varovasti, mutta nyt ovat teleoperaattorit myös huomanneet älyverkon edut palveluiden luomisen yhteydessä ja hallinnassa. Näin luoduilla uusilla palveluilla onkin houkuteltu tavallisia puhelintilaajia ja kamppailtu tilaajaosuuksista. PSTN-puolen lankaverkossa onkin markkinaosuuksissa jouduttu taistelemaan jo olemassa olevien puhelinliittymien tavoittamiseksi, mutta uutena kovaa vauhtia yleistyvänä telemediana on myös älyverkkoratkaisut pyrkimässä matkapuhelinverkkoihin ja etenkin GSM-verkkoihin. Etuna tässä älyverkkopalveluiden toteuttamisessa digitaalisessa GSM-verkossa onkin laitteisto uutuus eli hyvinkin kehittyneitä älyverkkopalveluita pystytään ottamaan käyttöön ilman sidosta vanhaan laite-/keskuskantaa, joka jossain määrin rajoittaa palveluita hyödyntävien tilaajien määrään.
Skandinaviassa on GSM-verkkojen laajeneminen ollut nopeinta maailmassa ja siksi ei olekkaan yllättävää, että uusia sovelluksia otetaankin täällä käyttöön. Lankaverkossa puhelinliittymien määrän kasvaminen ei ole lähimainkaan sitä mitä se on GSM-verkoissa ja lisääntyvät käyttäjämäärät tuovat GSM-verkot operaattoreiden kannalta entistä kiinnostavammiksi. Lyhyellä puhelinpalvelujen toteuttamissyklillä on helppo kilpailla kasvavista markkinoista ja älyverkkojen myötä myös yhä useammilla on mahdollisuus osallistua puhelinpalvelujen tarjontaan eikä pelkästään olla riippuvaisia teleoperaattoreista.
Vaikka GSM-markkinat ovat hyvin houkuttelevia, niin se ei kuitenkaan estä älyverkkopalveluiden yleistymistä myös PSTN-verkossa ja yhä useampien puhelinkeskuksien valmiuksien kehittämistä älyverkkopalveluiden hyödyntämiseen.
7. Kirjallisuusviitteet
. Siemens Trainin Center for Communication Network, Siemens-koulutusmateriaalia,
A30181-X1413-X001-00-7635, 1995
2. Mikko Blomroos, Intelligent network -IN (Siemens-koulutusmateriaalia), 1995
. Pasi Rosendahl, Kati Laakkonen, Markku Roiha, GSM-Älyverkko on IN
(Siemens-koulutusmateriaalia), joulukuu 1995
. Mauri Siltala, Diplomityö: Älyverkon merkinanto yleisen televerkon merkinannon kannalta, Teknillinen Korkeakoulu, toukokuu 1992, s. vi-x, 2-8, 18
. Markku Palander, Diplomityö: Älyverkkojen palveluiden hallinta, Teknillinen Korkeakoulu, toukokuu 1993, s. ix-x, 3-7, 9-11, 62-63
6. Kimmo Matero, Diplomityö: Älyverkkoarkkitehtuurien kehitys kohti standardoituja toteutuksia, heinäkuu 1993, s. 20-24
