Tämän työn tarkoituksena on esittää ensin lyhyesti
älyverkon perusidea, -rakenne ja toimintaperiaate. Sen jälkeen on
katsaus nykyisin tarjottaviin älyverkkopalveluihin paneutumatta syvemmin
niiden tekniseen toteutukseen.
2 Älyverkko
Älyverkko (Intelligent Network, IN) on tietoliikenneverkon rakenne, joka
tekee uusien palveluiden ja ominaisuuksien toteuttamisen joustavaksi. Se ei ole
erillinen verkko, vaan televerkon päälle toteutettu arkkitehtuuri
(ns. overlay-verkko). Älyverkon tärkein ominaisuus on kyky erottaa
puhelun kytkentä ja palvelulogiikka toisistaan. Toisin sanoen palvelun
ohjaustoiminto (Service Control Function, SCF) on erotettu loogisesti ja
yleensä myös fyysisesti palvelun kytkentätoiminnosta (Service
Switching Function, SSF) sekä normaalista puhelujen ohjaustoiminnosta
(Call Control Function, CCF) ja kytkennästä. Tämän ansiosta
älyverkossa voidaan toteuttaa sellaisia palveluja, joiden vaatiman
prosessoinnin toteuttaminen normaalin televerkon keskuksissa veisi liikaa
kapasiteettia peruspuhelunkäsittelyltä.
2.1 Toimintaperiaate
Televerkossa, jossa ei ole älyverkkotoimintoja, joudutaan uudet palvelut
asentamaan jokaiseen keskukseen erikseen. Älyverkossa palvelujen ohjaus on
sijoitettu keskitetysti SCP-yksikköön (Service Control Point), johon
asennettavat palvelulogiikkaohjelmat ovat koko verkon
käytettävissä kuvan 1 mukaisesti. Älyverkkopalvelu
käynnistyy SSP-keskuksen (Service Switching Point) havaitessa
älyverkko-ohjausta vaativan liipaisuehdon eli numeron, johon on liitetty
jokin älyverkkopalvelu. SSP on tavallinen digitaalinen puhelinkeskus,
johon on lisätty älyverkkotoiminto. SSP-keskus pyytää
puhelun reititykseen ja palvelun suoritukseen ohjeita älyverkkopalvelun
ohjaustoiminnolta (Service Control Function, SCF). Tavallinen puhelu kytkeytyy
keskuksen läpi normaalisti, kuten verkossa, jossa ei ole
älyverkko-ominaisuuksia. (Talsi, 1995: 3).
Kuva 1. Palvelujen asennus (Talsi, 1995:3)
Tällä hetkellä kaikki älyverkkopalvelut ovat ns. keskitettyjä, soittajan valitseman erikoisnumeron perusteella alkavia palveluja. Nämä puhelut reititetään älyverkkokeskuksiin, joissa tapahtuu liipaisu älyverkkopalvelun ohjaukseen. Tulevaisuudessa älyverkkokytkentäominaisuudet levitetään koko televerkkoon tilaajakeskustasolle asti. Tämä mahdollistaa A- tai B-tilaajakohtaiset palvelut, joissa liipaisu älyverkko-ohjaukseen voi tapahtua esimerkiksi jo soittajan nostettua luurin tai kun vastaanottavan tilaajan tilaajakeskus havaitsee tulevan puhelun tietylle B-tilaajalle. (Talsi, 1995: 1).
Palvelut tehdään palvelunhallintajärjestelmään
(Service Management System, SMS) liittyvässä
palvelunkehitysympäristössä (Service Creation Environment, SCE)
yleensä graafisella käyttöliittymällä. (Talsi, 1995:
3).
2.2 Älyverkon perusrakenne
Kuvassa 2 on yksinkertaistettu esitys älyverkon rakenteesta. Palvelun
kytkentätoiminto (SSF) sijaitsee palvelun kytkentäpisteissä
(SSP) ja palvelun ohjaustoiminto (SCF) palvelun ohjauspisteissä (SCP). SSP
ja SCP kommunikoivat merkinannon siirtopisteen (Signalling Transfer Point, STP)
välityksellä, jona toimii yhteiskanavamerkinantoverkko. Verkon
älykkäässä oheislaitteessa (Intelligent Peripheral, IP)
sijaitsee erityistoimintofunktio (SRF). Lisäksi verkossa on
palvelutietokantapiste (Service Data Point, SDP). Palvelujen
hallintapisteellä (Service Management Point, SMP) valvotaan ja ohjataan
verkon toimintaa. (ITU-T Q.1215).
SSP=Palvelun kytkentäpiste SSF=Palvelun kytkentätoiminto
SCP=Palvelun ohjauspiste SCF=Palvelun ohjaustoiminto
STP=Merkinannon siirtopiste IP=Älykäs oheislaite
SDP=Palvelutietokantapiste SMP=Palvelun hallintapiste
Kuva 2. Älyverkon rakenne
2.1.1 Palvelun kytkentäpiste (SSP)
Palvelun kytkentäpiste on tavallinen digitaalinen keskus, joka on
täydennetty älyverkkotoiminnoilla. SSP toimii paitsi normaalien
puhelujen kytkentäpisteenä myös älyverkkotoimintoja
vaativien puhelujen kytkijänä SCP:n ohjauksessa. Se
sisältää kaksi päätoimintoa: puhelun ohjaustoiminto
(CCF) ja palvelun kytkentätoiminto (SSF). SSP:ssä on liipaisutaulukot
(triggering table), joihin on määritelty älyverkko-ohjausta
vaativat numerot. Havaittuaan tällaisen numeron SSP
lähettää palvelupyynnön SCP:lle. SSP keskeyttää
tällöin puhelun käsittelyn kunnes se on saanut toimintaohjeet
SCP:ltä. Periaatteena älyverkon suunnittelussa on yksinkertaisuus:
mahdollisimman vähän ohjelmointia kytkentäpisteissä ja
pidemmälle viety analyysi palvelun ohjauspisteissä.
Liipaisintaulukoiden määrä palvelun kytkentäpisteissä
pyritään pitämään mahdollisimman pienenä. (Talsi,
1995: 4-5).
SSP:ssä voi olla myös muita toimintoja riippuen verkkorakenteesta. Erityistoimintofunktio (Special Resource Function, SRF) voi olla sijoitettuna joko omaan yksikköönsä (IP) tai se voi olla integroituna SSP:hen, kuten kuvassa 2 on esitetty. Suomalaiset älyverkkoarkkitehtuurit on toteutettu jälkimmäisellä tavalla. Erityistoimintofunktio ohjaa tiedotteiden lähettämistä ja sallii tilaajan lähettämän äänitaajuusvalinnan vastaanoton. Tulevaisuudessa SRF:n on tarkoitus pystyä pelkkien äänitiedotteiden lisäksi monimutkaisempiin suorituksiin kuten puheentunnistukseen ja esimerkiksi sähköposti- tai telefax-sanomien lähettämiseen.
SSP on yhteydessä SCP:hen yhteiskanavamerkinantoverkon kautta kuvan 3
mukaisesti. Yhteydellä käytetään älyverkkoprotokollaa
INAP (Intelligent Network Application Protocol), joka toimii
yhteiskanavamerkinantoverkon kerrosten TCAP (Transaction Capabilities
Application Part), SCCP (Signalling Connection Control Part) ja MTP (Message
Transfer Part) päällä. (Talsi, 1995: 5).
2.1.2. Palvelun ohjauspiste (SCP)
Palvelun ohjauspiste on joko tarvittavalla ohjelmistolla varustettu
digitaalinen keskus tai erillinen tietokone, joka on kytketty televerkkoon
YKM-verkon välityksellä tai erillisellä YKM-merkinantoon
perustuvalla linkillä. Esimerkiksi Finnet-yhtiöiden älyverkon
SCP on tavallinen AXE-keskus, josta puuttuu kytkentäkenttä. SCP
sisältää palvelun ohjauksessa tarvittavan logiikan sekä
palvelutietokantatoiminnon. Tietokanta voi olla myös SCP:stä
erillinen yksikkö, kuten kuvan 2 tapauksessa.
Kuvassa 3 on esitetty SCP:n yksinkertaistettu toiminnallinen arkkitehtuuri, jossa on kuvattu myös yhteydet SMS:ään ja SSP:hen. SSP-yhteys on YKM-verkon kautta. SMS-liitäntä voi olla esimerkiksi pakettikytkentäinen X.25-yhteys. SLEE (Service Logical Execution Environment) on palvelulogiikan suoritusympäristö, jossa kullekin palvelulle ja asiakkaalle osoitetut palvelulogiikkaohjelmat ajetaan. (Talsi, 1995:6-7).
Kuva 3. SCP:n toiminnallinen arkkitehtuuri
* palvelutaso (Service plane)
* yleinen toiminnallinen taso (Global functional plane)
* hajautettu toiminnallinen taso (Distributed functional plane)
* fyysinen taso (Physical plane)
Kuva 4. Älyverkon käsitteellinen malli
Palvelutaso kuvaa älyverkon palveluja käyttäjän näkökulmasta puuttumatta niiden toteutukseen verkossa. Palveluiden voidaan kuvata koostuvan yhdestä tai useammasta peruslohkosta, joita kutsutaan palveluominaisuuksiksi (service feature). Palveluominaisuus on pienin osa palvelusta, jonka käyttäjä voi havaita. (ITU-T Q.1202).
Yleinen toiminnallinen taso esittää älyverkon kokonaisuutena, johon kuuluvat peruspuhelunkäsittely (Basic Call Process, BCP), palveluriippumattomat rakenneosat (Service Independent Building Block, SIB) ja yleinen palvelulogiikka. Taso määrittää SIB:ien käytön palvelujen rakentamisessa ja palvelulogiikan osina. Älyverkko-ohjausprosessi liittyy tavalliseen puhelunkäsittelyyn palvelun liipaisupisteen (Point Of Initiation, POI) ja palvelun paluupisteen (Point Of Return, POR) kautta. Kun peruspuhelunkäsittelyosa havaitsee palvelukutsun, sen liipaisumekanismi siirtää puhelun ohjauksen älyverkon ohjaustoiminnolle liipaisupisteessä. Palvelulogiikka muodostaa SIB:eistä palveluominaisuuksia tai palveluja ketjuttamalla niitä yhteen. Samoja SIB:ejä voidaan käyttää eri palvelujen rakentamiseen ketjuttamalla niitä ohjauslogiikassa eri tavoin. Ketjun lopussa palvelulogiikka kuvaa paluupisteen peruspuhelunkäsittelyyn. Tätä on havainnollistettu kuvassa 5. (ITU-T Q.1203)
Kuva 5. Palveluriippumattomat rakenneosat puhelunkäsittelyssä (Talsi, 1995: 9)
Hajautettu toiminnallinen taso määrittelee toiminnalliset oliot, joita käytetään SIB:ien määrittelemien toimintojen toteuttamiseen. Toiminnallisia olioita ovat esim. palvelun ohjaustoiminto (SCF), palvelun kytkentätoiminto (SSF) ja erityistoimintofunktio (SRF). (ITU-T Q.1204).
Fyysinen taso määrittelee älyverkkopalvelujen toteutuksessa
tarvittavat fyysiset komponentit (esim. SSP tai SCP) ja rajapinnat fyysisten
komponenttien välillä. Eri sovelluksissa hajautetun toiminnan tason
toiminnalliset oliot voivat sijoittua fyysisiin komponentteihin eri tavoilla.
Esimerkiksi erityistoimintofunktio voi olla integroituna SSP:hen tai
erillisessä päätelaitteessa IP. (ITU-T Q.1205).
2.3 Puhelun tilamalli
ITU-T:n suosituksessa Q.1214 on mallinnettu puhelunohjauksen eri vaiheet
älyverkkopuhelun tilamallin avulla (Basic Call State Mode, BCSM). Malli on
jaettu lähtevän ja tulevan puhelun osiin (kuvat 6 ja 7). Tilamallit
koostuvat puhelun tiloista (Point In Call, PIC), tapahtuman
havaintopisteistä (Detection Point, DP) ja siirtymistä eri tilojen
välillä (transition). Tapahtuman havaintopisteissä voidaan jokin
puhelunkäsittelyyn liittyvä tapahtuma ilmoittaa SCP:lle. Samassa
yhteydessä voi ohjauksen hallinta siirtyä SSP:ltä SCP:lle.
Puhelun tilat ja siirtymät kuvaavat normaalin digitaalisen keskuksen
yhteydenmuodostusta. Puhelunmuodostukseen on lisättävä DP:t,
jotta keskuksesta tulisi SSP-keskus.
Kuvissa esiintyvät havaintopisteet voivat toimia palvelun liipaisupisteinä (Trigger Detection Point, TDP) tai tapahtuman havaintopisteinä (Event Detection Point, EDP). TDP:t ovat staattisia ja operaattorin on viritettävä ne hallintajärjestelmän kautta. Palvelun liipaisupiste aloittaa älyverkkopalvelun suorituksen. Liipaisupisteisiin voi liittyä myös DP-kohtaisia liipaisuehtoja. Nykyisissä ratkaisuissa palvelun liipaisupisteenä on käytössä ainoastaan lähtevän puolen DP3 Analysed_Info. Älyverkkopalveluun voidaan siis siirtyä ainoastaan B-numeron analysoinnin perusteella. DP1:tä kutsutaan myös "Hotline-triggeriksi", koska se mahdollistaa älyverkkoliipaisun jo luurin nostovaiheessa. EDP:t ovat dynaamisia ja SCP:n palvelulogiikka voi virittää ne vain puheluun liittyvän kontrollisuhteen aikana. (Antikainen, 1994: 30; Talsi, 1995: 10).
TDP- ja EDP-pisteet voidaan luokitella joko Request- (R) tai Notification (N) -tyyppisiksi. Kun SSP havaitsee N-tyyppisen pisteen, SSP ilmoittaa tästä SCP:lle ja jatkaa puhelunkäsittelyään normaalisti. Tässä tapauksessa syntyy SCP:n kannalta monitorointisuhde SSP:hen. Kun kohdataan R-tyyppinen piste, SSP ilmoittaa SCP:lle ja keskeyttää puhelunkäsittelynsä odottaakseen lisäohjeita SCP:ltä. Palvelun ohjauspisteen ja kytkentäpisteen välille on nyt muodostunut kontrollisuhde. (Antikainen, 1994: 31-34).
Kuva 6. Lähtevän puhelun tilamalli
Kuva 7. Tulevan puhelun tilamalli
2.4 Avoin älyverkkoarkkitehtuuri
Suomen valtakunnallisissa televerkoissa on käytössä kolmen
valmistajan keskuslaitteita: Ericsson, Nokia ja Siemens. Nykyisessä
keskitetyssä arkkitehtuurissa älyverkkopuhelu reititetään
palvelun kytkentäpisteelle, joka pyytää älyverkkopalvelun
vaatiman ohjauksen oman järjestelmänsä palvelun
ohjauspisteeltä. Nykyinen rakenne on esitetty kuvassa 6. Tässä
tilanteessa kytkentä- ja ohjauspisteiden välillä
käytettävä protokolla INAP (Intelligent Network Application
Protocol) voi olla valmistajakohtainen. Kun tulevaisuudessa kaikkiin keskuksiin
lisätään älyverkko-ominaisuudet, kaikilla verkon tilaajilla
on oltava käytössään samat palvelut riippumatta siitä,
minkä valmistajan tilaajakeskukseen tilaaja on liitettynä. Keskustelu
tilaajakeskustason kytkentäpisteen ja ylimmälle hierarkiatasolle
keskitetyn ohjauspisteen välillä on siis pystyttävä
suorittamaan riippumatta tilaajakeskuksen valmistajasta. Jos tilaajakeskus
pytyisi kommunikoimaan ainoastaan oman järjestelmänsä
älyverkko-ohjauspisteen kanssa, pitäisi kolmen rinnakkaisen
järjestelmän ohjauspisteiden palvelulogiikka asentaa ja
päivittää erikseen. (Antikainen, 1994: 16-17; Talsi, 1995: 1).
Kuva 6. Älyverkkojen nykytilanne (Antikainen, 1994: 17)
Ongelma pyritään ratkaisemaan siirtymällä avoimiin älyverkkoarkkitehtuureihin. Tavoitteena on saada eri valmistajien protokollat yhteensopiviksi siten, että yhden valmistajan SCP:llä voidaan ohjata myös muiden valmistajien SSP:itä ja keskitettyjä älykkäitä päätelaitteita (IP). Tällöin SSP-toimintoja voidaan siirtää verkkohierarkiassa alaspäin tilaajakeskustasolle ja ohjaus hoidetaan keskitetysti YKM-verkon kautta, kuten kuvassa 7 on esitetty.
Kuva 7. Avoin älyverkkoarkkitehtuuri
Standardointiorganisaatiot ITU-T ja ETSI ovat määritelleet
älyverkon rakenteelle sekä eri verkkokomponenttien väliselle
kommunikoinnille standardiratkaisuja. ETSI on saanut vuonna 1994 valmiiksi
CoreINAP-älyverkkoprotokollastandardin, joka tukee vuorovaikutusta
toiminnallisten olioiden SSF, SCF ja SRF välillä. Standardoinnin
ongelmana on kuitenkin se, että valmistajat olivat jo ehtineet rakentaa
omat järjestelmänsä ennen kuin standardointityössä
oltiin edetty mihinkään. Toisaalta standardit eivät saisi
rajoittaa älyverkkopalvelujen vapaata, yksilöllistä
suunnittelua. Edellä mainituista seikoista ja eri maiden operaattorien
erilaisista tarpeista johtuen CoreINAP jättää paljon vapauksia
operaattorien ja valmistajien keskinäisille määrittelyille.
(Talsi, 1995: 2).
3 Älyverkkopalveluja
Älyverkkopalvelut voidaan ryhmitellä niiden sisältämien
ominaisuuksien perusteella neljään pääryhmään:
* joustavaan laskutukseen perustuvat palvelut
* tavoitettavuuteen perustuvat palvelut
* massapuhelupalvelut
* käyttäjäryhmäkohtaiset palvelut
Jatkossa on tarkasteltu palveluja ja niiden ominaisuuksia ryhmittäin. Esimerkkinä kustakin ryhmästä on esitelty muutamia Finnet-yhtiöiden tai Telen tarjoamia älyverkkopalveluja.
Yksinkertaisimmat, numeronmuunnokseen perustuvat palvelut voidaan toteuttaa älyverkkotekniikalla siten, että havaitessaan älyverkko-ohjausta tarvitsevan numeron SSP pyytää SCP:ltä reititysohjeita. Finnet-yhtiöiden numeromuunnospalveluja ovat erilaiset hyöty- viihde- ja ilmaispalvelut. Myös Tele tarjoaa vastaavia ilmaispuhelu- (Freephone) ja lisämaksupalveluja (Premium Rate).
Hyötypalveluja ovat erilaiset yleishyödylliset palvelut, infopalvelut ja muut valtakunnalliset palvelut. Tyypillisiä yleishyödyllisiä palveluja ovat liikennelaitosten aikatauluneuvonnat, pankkien puhelinpalvelut ja tietorekisteripalvelut. Infonumeroista on saatavilla asiantuntijoiden antamaa maksullista informaatiota. Tarjolla on esimerkiksi lääkärien, lakimiesten, atk-asiantuntijoiden ja työmarkkinajärjestöjen palvelupuhelimia, uutis- ja sääpalveluja sekä erilaisten tapahtumien tiedotuspuhelimia. Valtakunnallisiin palveluihin kuuluu esimerkiksi puhelinkioskeihin sisäänsoitto. Tällä hetkellä on jo satoja kioskeja, joihin voi soittaa. (Jauhiainen, 1995: 47-48).
Viihdepalvelut ovat tyypillisesti muita palvelunumeroita kalliimpia. Numerot tarjoavat pelivinkkejä, horoskooppeja, kauppapaikkoja, ruokaohjeita, liikuntavinkkejä, musiikkia, kohtauspaikkoja ja aikuisviihdettä. Viihdepalveluihin on mahdollista soittaa myös ulkomailta numerokohtaisesti. Lisämaksupalvelun tarjoaja määrää palvelulleen normaalia puhelumaksua korkeamman hinnan. Puheluille, jotka maksavat yli 10 mk/min on asetettu aikaleikkuri, joka katkaisee puhelun 20 minuutin kuluttua. (Jauhiainen, 1995: 48).
Ilmaispalvelut ovat numeroita, joihin voi soittaa kaikkialta Suomesta ilmaiseksi. Puhelun vastaanottaja maksaa puhelusta normaalin taksan mukaisesti paikallispuhelu- tai mahdollisen kaukopuhelumaksun. Ilmaisnumerot ovat yleensä yritysten tilaus- tai asiakaspalvelunumeroita, joiden avulla pyritään aktivoimaan asiakkaita soittamaan yritykseen. Ulkomailta soitettaessa soittaja maksaa ulkomaantaksan. Matkapuhelimista soittaminen on ilmaista, jolloin palvelun tarjoaja maksaa radiotien korvauksen. Ilmaispalvelun tarjoajat haluaisivat asettaa ilmaisnumeroille aikaleikkurin, joka katkaisisi puhelun tietyn ajan kuluttua. Tällä hetkellä sen toteutus ei ole kuitenkaan mahdollista. (Jauhiainen, 1995: 48).
Tilipuhelupalvelut sisältävät useita palvelutyyppejä, joissa sovelletaan joustavaa laskutusta eri tavoin. Finnet-yhtiöiden valikoimaan kuuluvat mm. Ringa VIP- ja Ringa Hima-palvelut. Ringa Hima on etukäteen ohjelmoitu puhelinkortti, jolla voi soittaa yhteen määrättyyn kohdenumeroon. Kortti on tarkoitettu lähinnä lapsille kotiin soittamista varten. Ringa VIP on varsinainen tilipuhelupalvelu, joka mahdollistaa soittamisen mistä tahansa puhelimesta Suomessa ilman puhelukustannusten syntymistä kyseiselle liittymälle. Puhelut veloitetaan soittajan oman puhelinlaskun yhteydessä tai erillisellä laskulla. (Jauhiainen, 1995: 58).
Telen vastaavassa palvelussa (Prepaid-palvelu) asiakas suorittaa maksun
etukäteen operaattorille. Laskutus tapahtuu operaattorin
määrittelemältä tunnuslukukohtaiselta tililtä, johon
puhelun jälkeen jäänyt summa talletetaan. Saldon pieneneminen
johonkin tiettyyn arvoon voidaan ilmaista soittajalle esimerkiksi
puhelunaikaisilla merkkiäänillä. (Talsi, 1995: 13).
3.2 Tavoitettavuuteen perustuvat palvelut
Tavoitettavuuteen perustuvat palvelut sisältävät asiakkaalle
henkilökohtaisen numeron, johon tulevat puhelut voidaan ohjata joko
asiakkaan kulloinkin määräämään
päätelaitteeseen, etukäteen määriteltyyn
liittymänumeroketjuun tai puhepostiin.
Tavoitettavuusnumero-palvelussa asiakkalle annettavalle tavoitettavuusnumerolle määritellään liittymänumeroketju. Puhelu yhdistetään asiakkaan määräämässä järjestyksessä vuorotellen näihin numeroihin. Viimeisenä ketjussa on ns. tavoitettavuusvastaaja, jonne soittaja voi jättää viestin. Samantapainen palvelu on esimerkiksi kotipuhelimeen ja GSM-puhelimeen saatava Viivesiirto-palvelu, joka siirtää lankaliittymään tulleen puhelun viiveen jälkeen GSM-puhelimeen. (Talsi, 1995: 14; Jauhiainen, 1995: 71).
Telen Follow me -palvelu sisältää asiakkaalle henkilökohtaisen numeron, johon tulevat puhelut ohjataan asiakkaan kulloinkin haluamaan päätelaitteeseen. Numeronhaltija voi määritellä mistä tahansa äänitaajuuspuhelimesta uuden numeron, johon tulevat puhelut ohjautuvat. (Antikainen, 1994: 16).
UPT (Universal Personal Telecommunication) on kehitteillä oleva maailmanlaajuinen älyverkkotekniikkaa käyttävä palvelu, jossa asiakkaan henkilökohtaiseen numeroon soitetut puhelut reitittyvät tilaajan kulloinkin määrittelemään verkkoon ja päätelaitteeseen. Päätelaite voi olla mikä tahansa telepäätelaite GSM-puhelimesta faksiin tai vaikka "yleispuhelin", jossa on puhe- ja datasiirto-ominaisuuksien lisäksi myös kuvansiirtomahdollisuudet, jolloin jopa "kannettava videokonferenssi" on mahdollinen (Talsi, 1995:14).
Euroboxi on Radiolinjan tarjoama palvelu GSM-puhelinten käyttäjille. Se on puhepostilaatikko, johon voi jättää viestin GSM-puhelimen haltijalle. GSM-tilaajien määrän valtavan kasvun myötä myös puhepostitarve on kasvanut. Euroboxi on toteutettu älyverkon avulla siksi, että Finnet-yhtiöiden käyttämiä puhepostikoneita ei voida yhdistää loogisesti yhdeksi koneeksi muuten kuin älyverkon avulla. (Jauhiainen, 1995: 70).
Älyverkon äänestyspalveluja voidaan käyttää joko massaäänestyksiin valtakunnallisesti tai pienempimuotoisiin äänestyksiin valtakunnallisesti tai paikallisesti. Äänestykset voivat olla luonteeltaan kaksi vaihtoehtoa sisältäviä (kyllä/ei), äänestä paras tai tietokilpailurivi -tyyppisiä.
Kyllä/ei -äänestyksissä numeron loppuosa
määräytyy sen perusteella,
äänestetäänkö kyllä vai ei. Palvelu on
käytössä esimerkiksi Mediapeli-ohjelmassa.
Äänestä paras -tyyppistä palvelua käytetään
esim. musiikki- tai missikilpailujen yleisöäänestyksissä.
Osana palvelua on usein jonkun soittajan, esimerkiksi joka sadannen, poimiminen
lähetykseen tai tiedotukseen, jossa kysytään yhteystietoja
takaisinsoittoa tai palkintoa varten. Tietokilpailu -tyyppisessä
palvelussa numeron loppuosa määräytyy vastausrivin mukaan.
Mikäli vastausrivi on väärä, puhelu ohjautuu maksulliseen
tiedotteeseen. Oikein vastanneille voidaan esittää
lisäkysymyksiä, jolloin soittajia karsiutuu pois. Lopulta voidaan
ottaa ohjelmaan mukaan esimerkiksi kolme parasta soittajaa. (Jauhiainen, 1995:
60-61).
3.4 Käyttäjäryhmäkohtaiset palvelut
Älyverkkotekniikan avulla voidaan muodostaa
käyttäjäryhmiä. VPN (Virtual Private Network) -palvelujen
tarkoituksena on ryhmittää yksittäiset tilaajat siten, että
tilaajalle verkko näyttää yksityiseltä vaihteelta.
Käyttäjät eri puolilla maata voivat käyttää
vaihteelle ominaisia palveluja kuten alanumeroita, ohivalintaa, puhelun siirtoa
ja välikyselyä.
Diana-VPN (Virtual Private Network) on Finnet-yhtiöiden valtakunnallisille yrityksille tarjoama konserniverkkopalvelu. VipGate on Telen vastaava VPN-palvelu. Sen avulla yrityksen eri paikkakunnilla sijaitsevat toimipisteet liitetään toiminnallisesti yhteen siten, että käyttäjälle yleinen verkko näyttää yksityiseltä. Peruspalvelu sisältää toimipisteiden välisten puheluiden soittamisen lyhytnumeroilla sekä keskitetyn puheluiden kustannusseurannan. Lasku voi olla yhden toimipisteen eritelty lasku tai se voi olla laajasisältöinen raportti, josta selviää koko vaihdeverkon tai tiettyjen toimipisteiden VPN-puhelukustannukset. Älyverkko mahdollistaa myös puhelujen ohjauksen päivän tai kellonajan mukaan. Tarvittaessa puhelut voidaan kääntää esimerkiksi toiselle paikkakunnalle, jossa on yrityksen asioita hoitava päivystys. Lisäpalveluja ovat vaihdeverkon laajuinen puheposti, ilta-ajan vastauspalvelu, etäliittymä ja GSM-matkapuhelinverkon liitännät. (Jauhiainen, 1995: 53-55).
Finnet-yhtiöiden Diana-950-palvelu ja Telen Privatel-palvelu laajentavat VPN-verkon yrityksen GSM-puhelimiin. Palvelussa liitetään matkapuhelimet osaksi yrityksen vaihdeverkkoa, jolloin matkapuhelimesta voidaan soittaa toiseen matkapuhelimeen tai vaihteeseen kytkettyyn tavalliseen puhelimeen käyttämällä pelkkiä alanumeroita.
Diana-IVPN (International Virtual Private Network) on kansainvälisille
yrityksille tarjottava konserniverkkopalvelu, jonka avulla ulkomailla
sijaitsevat toimipisteet liitetään yrityksen vaihdeverkkoon. IVPN on
kansainvälisten teleoperaattoreiden yhteistyössä
kehittämä palvelu. Peruspalvelu koostuu toimipisteiden välisten
puheluiden soittamisesta lyhytnumeroilla sekä keskitetystä puheluiden
kustannusseurannasta. Palvelu voidaan toteuttaa joko yksisuuntaisena tai
kaksisuuntaisena. Yksisuuntaisessa ratkaisussa ulkomaan toimipisteet voidaan
liittää yrityksen kotimaan vaihdeverkon sisäiseen numerointiin.
Yksisuuntainen IVPN-palvelu kattaa eniten soitetut kohdemaat, joita on
tällä hetkellä parikymmentä. Kaksisuuntainen palvelu
edellyttää sopimusta ulkomaisen operaattorin kanssa. Tässä
toteutuksessa myös ulkomaan toimipiste on liitetty palveluun, eli ulkomaan
toimipisteestä voidaan soittaa Suomeen samoin kuin Suomesta voidaan
soittaa vastaavan palvelun kautta ulkomaan kohteeseen. Kaksisuuntainen palvelu
tarjoaa kaikkein edullisimmat sisäpuhelumaksut. Palvelu voidaan rakentaa
tällä hetkellä Ruotsiin, Englantiin ja Yhdysvaltoihin, muihin
maihin kytkennän onnistuminen katsotaan tapauskohtaisesti. (Jauhiainen,
1995: 65).
3.5 Muita palveluja
Edellä esitettyjen palvelujen lisäksi markkinoilla on monia muita
palveluja, jotka sisältävät sekä edellä kuvattujen
palvelujen tapaisia ominaisuuksia että uusia elementtejä. Esimerkiksi
yrityksille on tarjolla Virtual Private Network -palvelujen lisäksi monia
älyverkkopalveluja, jotka tehostavat yrityksen toimintaa, parantavat
tavoitettavuuden kautta palvelutasoa sekä tukevat teleyhteyksien joustavaa
laskutusta. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä yrityksille suunnatuista
älyverkkopalveluista.
Finnet-yhtiöiden Yrityslinja on tarkoitettu usealla paikkakunnalla toimivalle yritykselle, joka haluaa parantaa asiakaspalveluaan ja yhtenäistää yritykseen soittamista. Palvelu tarjoaa yritykselle yhden maankattavan numeron, joka on yhteinen sen kaikille toimipisteille sijainnista riippumatta. Palvelu sisältää myös erilaisia ohjaustoiminteita kuten aikaohjaus, ruuhkaohjaus tai alkuperän mukainen ohjaus lähimpään konttoriin. Toiminteiden avulla pyritään tehostamaan hajalleen sijoitettujen henkilöresurssien käyttöä. (Jauhiainen, 1995: 49-50).
Finnet-yhtiöiden Etätyö-palvelu tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä kotoa käsin yrityksen lähiverkkoon A-numeron tunnistuksen tai tunnusluvun avulla sekä soittaa puheluja ja lähettää fakseja yrityksen laskuun. Yhteys voi tapahtua puhelimen tai tietokoneen välityksellä. Etätyöpalvelupuhelu on soittajalle joko ilmainen tai paikallispuhelun hintainen. (Jauhiainen, 1995: 53).
Business Contacts -palvelu on suunnattu ensisijaisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka soittavat paljon ulkomaanpuheluja samoihin kohdenumeroihin. Palvelu tarjoaa edullisemmat puhelut ja helpon soittamisen lyhytnumeroilla. Puheluista yritys saa tarkan erittelyn. Asiakas valitsee palveluun 10-50 ulkomaan numeroa, jotka ohjelmoidaan yrityksen puhelinjärjestelmään lyhytvalintanumeroiksi. Palvelu toimii yrityksen konttorin lisäksi myös GSM-puhelimesta tai kotoa, mikäli liittymä on kytketty digitaaliseen keskukseen. Palveluun voidaan haluttaessa kytkeytyä mistä tahansa liittymästä käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla. (Jauhiainen, 1995: 63).
Kauppiaspuhelu-palvelu on tarkoitettu yritysten telemarkkinointiryhmien
lyhyisiin, usein toistuviin puheluihin asiakkaille. Tyypillisesti
puhelinnumerot asiakasyrityksiin haetaan tietokannasta ja tietokone hoitaa
yhteyden muodostamisen. On mahdollista muodostaa yhteys myös
käsivalinnalla. Puhelujen veloitus tapahtuu jälkikäteen
laskentatietueiden perusteella. (Jauhiainen, 1995: 62).
4 Älyverkkojen tulevaisuus
Tulevaisuudessa älyverkko-ominaisuudet lisätään kaikkiin
keskuksiin ja älyverkkojen arkkitehtuuri pyritään muuttamaan
mahdollisimman avoimeksi. Ensimmäiset askeleet avoimen älyverkon
toteuttamiseksi on jo otettu määrittelemällä verkon
rakenteelle ja yhteyskäytännöille standardeja sekä
sovittamalla standardeja operaattorien vaatimuksiin. Esimerkiksi
Finnet-yhtiöiden älyverkon rakenne tulee muuttumaan siten, että
tulevaisuudessa kaikki digitaaliset keskukset sisältävät
palvelun kytkentätoiminnon CoreINAP-protokollan mukaisena.
Älykäs oheislaite tullaan hankkimaan erillisenä ja
myöhemmin myös SDP tulee eroamaan omaksi fyysiseksi elementikseen.
Muutamien vuosien kuluttua onkin mahdollista, että kaikki televerkon
puhelut kulkevat älyverkossa. Ongelmana avoimuuden tavoittelussa on se,
että valmistajien toteutukset ja operaattorien vaatimukset ovat koko ajan
standardointiprosessia edellä. Yhtenäistämisprosessin tuloksena
tulee olemaan joiltain osin eroavat CoreINAP -versiot, eikä
täydelliseen avoimuuteen ehkä koskaan päästä.
(Jauhiainen, 1995: 75; Talsi, 1995: 64-65).
Standardointityö jatkuu edelleen. Tulevat laajakaistasovellukset vaativat edelleen monipuolisempia ja monimutkaisempia ratkaisuja älyverkko-ohjaukseen ja -kytkentään. Näihin pyritään yhtenäisiä toteutusmalleja seuraavien standardien ominaisuuskokoelmissa Capability Set 2 ja 3. (Talsi, 1995: 65).
Kun älyverkkorakenne on avoin ja kaikki keskukset ovat SSP-keskuksia, helpottuu tilaajan joustava siirto tilaajatietoineen ja palveluineen kahden operaattorin verkkojen välillä. Tilaajien tiedot voidaan tällöin säilyttää keskitetyssä tietokannassa. Tällä periaatteella tilaajan numero voisi säilyä samana muutettaessa koko teleliikennealueen sisällä. Paikallispuhelukilpailun vapautuessa tilaajan puhelinnumeron säilyminen samana on tärkeä kilpailutekijä, kun operaattori haluaa houkutella asiakasta toisen operaattorin verkosta omaan verkkoonsa.
Älyverkkokytkentäominaisuuksien levittäminen tilaajakeskustasolle asti mahdollistaa tilaajakohtaiset palvelut, joissa liipaisu älyverkko-ohjaukseen tapahtuu esimerkiksi soittajan nostettua luurin. Älyverkkopalvelujen kannalta paras vaihtoehto on tietyn palvelulogiikan sijoittaminen vain yhteen ohjauspisteeseen, joka älyverkkokäsitteen mukaisesti pystyy ohjaamaan kaikkia SSP-keskuksia. Tällöin tilaajan siirtyessä uuden SSP:n liipaisutaulukko päivitettäisiin ja kunkin tilaajakohtaisen palvelun ohjauspiste säilyisi samana. (Talsi, 1995: 65).
Puheentunnistus on ominaisuus, jota voidaan hyödyntää tulevaisuuden älyverkkopalveluissa. Älykkääseen oheislaitteeseen sijoitetun erityistoimintofunktion on tarkoitus tulevaisuudessa pystyä tiedotteiden lähettämisen ja äänitaajuusvalinnan vastaanoton lisäksi myös puheentunnistukseen. Sen avulla voidaan lisätä nykyisten palvelujen arvoa, automatisoida yksinkertaisia ja toistuvia tehtäviä sekä tarjota uusia palveluja. Puheentunnistusta voidaan käyttää esimerkiksi salasanan tai tunnusluvun antamiseen puheena näppäilyn sijasta. Tämä lisää palvelun turvallisuutta ja vapauttaa kädet esimerkiksi autoiluun. Toinen sopiva puheentunnistuksen käyttökohde on esimerkiksi valikkoperiaatteella etenevät palvelunumerot, joissa pakollista hierarkiaa voidaan vähentää siirtymällä puheen perusteella suoraan haluttuun tietokantaan. (Jauhiainen, 1995: 76, Talsi, 1996: haastattelu).
Nykyinen älyverkkopalveluvalikoima on vielä melko suppea. Jatkossa palvelujen tarjonta tulee lisääntymään ja monipuolistumaan ja älyverkkopalvelujen osuus tavallisista puheluista kasvamaan. Kysyntää älyverkkopalveluille löytyy: tarvitaan joustavia laskutus- ja veloitusjärjestelmiä, kauko-ohjattavia palveluja, liikkuvuuden mahdollistavia palveluja ja erillisiä tietokantoja. Erään vision mukaan esimerkiksi puhelujen laskutus voisi tulevaisuudessa muuttua reaaliaikaiseksi siten, että liipaisu älyverkko-ohjaukseen käynnistyy luurin nostosta ja tilaaja kuulee saldotietonsa. Asiakkaan tilitiedot sijaitsevat palvelutietokannassa ja veloitus tapahtuu suoraan pankkitililtä.
Monet ovat povanneet ensi vuosituhannen kasvualueeksi UPT:tä (Universal Personal Telecommunications), joka perustuu maailmanlaajuiseen tavoitettavuuteen. Se tarjoaa henkilökohtaisen puhelinnumeron, johon soitetut puhelut reitittyvät tilaajan kulloinkin määrittelemään verkkoon ja päätelaitteeseen. (Jauhiainen, 1995: 75). UPT:n tuoma lisäarvo on kuitenkin kyseenalainen, koska matkapuhelimet yleistyvät ja matkapuhelinverkot laajenevat ja paranevat hyvää vauhtia. UPT:ssä tavoitettavuus vaatii omaa ilmoitusta olinpaikasta, kun taas esimerkiksi GSM toimii muutenkin. Lähes maailmanlaajuinen tavoitettavuus saavutetaan jo tavallisella Tavoitettavuusnumero-palvelulla, jonka liittymäketjussa on kännykkä. Tavoitettavuusnumeroketjuun voidaan myös lisätä tilapäinen olinpaikka ulkomailla. (Talsi, 1996: haastattelu).
Antikainen, I. Standardoidun älyverkkorajapinnan soveltaminen operaattorin verkkoon, diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, 1994. 70 s.
ITU-T Q.1202 Intelligent Network-Service Plane Architecture. International Telecommunication Union 1993. 4 s.
ITU-T Q.1203 Intelligent Network-Global Functional Plane Architecture. International Telecommunication Union 1993. 12 s.
ITU-T Q.1204 Intelligent Network Distributed Functional Plane Architecture. International Telecommunication Union 1993. 24 s.
ITU-T Q.1204 Intelligent Network Physical Plane Architecture. International Telecommunication Union 1993. 6 s.
ITU-T Q.1215 Physical Plane for Intelligent network CS-1. International Telecommunication Union 1993. 8 s.
Jauhiainen, R. Älyverkkopalveluliikenteen periaatteet Finnet-yhtiöiden verkossa, diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, 1995. 81 s.
Talsi, T. Usean älyverkkoprotokollan samanaikainen hallinta, diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, 1995. 67 s.
Älyverkkoasiantuntija Turo Talsin haastattelu, Tele, Helsinki 25.2.1996
