Teknillinen korkeakoulu
Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto
Teletekniikan laboratorio
S-38.116 Teletietotekniikka
Seminaariesitelmä 16.4.1997
Kirjoittanut: Simo Aaltonen 40433B SN
SISÄLLYSLUETTELO
0. Rajaukset 3
1. Johdanto 3
2. Älyverkon määritelmä ja taustaa 3
2.1 Älyverkon määritelmä. 3
2.2 Älyverkon historiaa 4
2.3 Ominaisuusjoukot 4
3. Älyverkon hahmottaminen 5
3.1 Älyverkon käsitteellinen malli (INCM) 5
3.2 Älyverkon rakenne ja komponentit 7
3.3 Älyverkon komponenttien välinen kommunikointi 10
3.4 Älyverkkokomponenttien varmistus 10
4. Suurten systeemien ongelmat 10
4.1 Älyverkkoalusta 11
4.2 Palvelun elinkaari 11
4.3 Esimerkki palvelun räätälöinnistä 12
5. Älyverkkojen yhteenliittäminen 12
5.1 Palvelujen globaali hallinta 12
6. Käyttäjähalukkuus (UW, User Willingness) 12
6.1 Käyttöliittymä 13
7. Tulevaisuus 13
7.1 Universal Personal Telecommunications, UPT 14
8. Lyhenneluettelo 15
9. Lähdeluettelo 17
Tässä työssä on pyritty kuvaamaan niitä
seikkoja, jotka ovat johtaneet älyverkon kehitykseen sekä
hieman kertomaan miten tämä kehitys on edennyt. Lisäksi
on kerrottu kuinka älyverkko rakentuu, jotta lukija voisi
ymmärtää miksi älyverkko on niin tehokas palvelujen
tarjonnassa.Tarkoitus ei ole syventyä mihinkään
tiettyyn alueeseen syvällisesti, vaan tuoda esille tiettyjä
älyverkon mielenkiintoisia seikkoja, sekä muutamia ongelmia,
joita älyverkkoon ja palveluihin liittyy. Lopuksi on pyritty
kuvaamaan hieman, kuinka ja millä alueilla älyverkot
tulevat kehittymään.
Viime aikoina telekommunikaatiomarkkinat ovat kokeneet suuria
muutoksia. Markkinat ovat muuttuneet asiakassuuntautuneiksi. Tästä
seurauksena on ollut muuttunut asiakkaan ja operaattorin/palvelun
tarjoajan suhde. Kun aikaisemmin tätä suhdetta voitiin
kuvata "myyjä-ostaja" tyyppisenä, on suhde
nykyään paremminkin "partneri-konsultti" -tyyppinen
/3/.
Operaattorit eivät myy asiakkaille enää niinkään
tuotteita vaan lähinnä palveluja. Operaattorien on tärkeätä
kyetä tarjoamaan persoonallisempia, räätälöidympiä
ja asiakkaan hallinnassa olevia palveluja.
Telekommunikaatiomarkkinoille tulee jatkuvasti uusia palveluntarjoajia
eli markkinat monipuolistuvat. Tästä johtuen verkko-operaattorien
olisi tärkeätä keskittyä yritysten palvelemiseen
/3/. Kaikkien palvelujen ja tuotteiden olisi verkko-operaattorin
kannalta johdettava liikenteen kasvamiseen.
Älyverkolla voidaan ainakin osittain vastata tehokkaasti
näihin markkinoiden luomiin muutospaineisiin.
Älyverkolla tarkoitetaan verkkoa, jolla kyetään
tarjoamaan monipuolisia palveluja perinteisessä puhelinverkossa.
Se ei siis ole erillinen verkko vaan liittyy kiinteästi yhteen
perinteisen puhelinverkon kanssa. Älyverkko on alkujaan syntynyt
ajatuksesta ja tarpeesta kehittää uusia puhelinpalveluja
nopeammin ja pienemmin kustannuksin. Toisaalta pyrkimyksenä
on ollut myöskin kehittää palveluiden hallittavuutta
ja muutettavuutta. Sitä voidaan luonnehtia uudeksi tavaksi
hahmottaa perinteistä televerkkoa /1/. Se ei siis mitenkään
lisää verkon älykkyyttä inhimillisessä
mielessä.
Ajatus älyverkosta syntyi 1980 -luvulla. Tuolloin televerkot
olivat laajalle levinneitä ja verkoissa alkoi olla älyverkkoon
vaadittava teknologia. Keskukset olivat jo SPC (Stored Program
Control) -tyyppisiä, digitaalisesti ohjattuja. Siirtoteinä
käytettiin digitaalisia yhteyksiä ja signalointi hoidettiin
moderneilla signalointijärjestelmillä, kuten CCSS No.
7:llä.
Ensimmäinen varsinainen älyverkkopalvelu oli yhdysvalloissa
kehitetty FreePhone -palvelu. Se on palvelu, jossa käyttäjä
voi soittaa tiettyyn numeroon niin ettei häntä laskuteta
puhelusta. Termin "älyverkko " lanseerasi ensimmäisen
kerran BellCore vuonna 1984 /1/ ja se oli alkusoitto telekommunikaation
uudelle aikakaudelle. Hyvin pian havaittiin, ettei FreePhone palvelua
kannattanut toteuttaa puhelinkeskuksessa vaan se oli parempi siirtää
erilliseen tätä tarkoitusta varten kehitettyyn pisteeseen
SCP:hen (Service Control Point). Perusteluina esitettiin mm. palveluiden
parempi hallittavuus. Toisaalta huolena oli keskuksen ohjelmiston
monimutkaisuuden hallitsematon kasvaminen, jolla taas on suora
yhteys virhealttiuden kasvamiseen. Tämä ratkaisu toi
aivan uusia mahdollisuuksia palveluiden kehittämiseen.
Kun sitten älyverkon kehitystyö aloitettiin, BellCore
oli jälleen ensimmäisenä liikkeellä. Se esitteli
omat IN/1 ja IN/2 konseptinsa, jotka vähitellen lisäsivät
älykkyyttä verkossa. Näistä vähittellen
kehittyi AIN, joka laadittiin palvelu-, keskus-, ja laitteistoriippumattomaksi.
BellCore esitteli sen AIN Release 1:nä. Seurauksena tästä
ITU-T/ETSI julkaisi CS1:sen, joka on enemmän tai vähemmän
AIN Release 1:n alijoukko.
ITU-T on määritellyt älyverkon ominaisuuksia ominaisuusjoukkoina
(Capability Set, CS). Tällä hetkellä on nimetty
kolme eri joukkoa, joista järjestysnumeroltaan alempi on
ylemmän alijoukko. Jokainen joukko toteuttaa tietyt palveluominaisuudet
ja palvelut.
Kuva 1. Ominaisuusjoukot, Capability Sets /2/.
Tällä hetkellä toteutetaan niitä perusominaisuuksia
jotka kuuluvat CS1:een. CS1 kuvaa rajapinnoista vain SCF-SSF:n,
SCF-SDF:n ja SCF-SRF:n. Palvelujen luomiseen ja hallintaan liittyviä
ominaisuuksia ei ole kuvattu CS1:ssä kovin syvällisesti
vaan ne kuuluvat CS2:een /5/. Näin myöskään
ei ole kuvattu SMF:n suhteita muihin funktiohin. CS1 tukee vain
yhden SCF:n ohjaamista kerrallaan, joten se ei tue kuin yhteen
pisteeseen päättyviä palveluja.
Muutaman viime vuoden aikana on määritelty CS2:sta ja
CS3:sta, joiden on tarkoitus tarjota monipuolisempia ominaisuuksia
ja palveluja. Näitä ovat esimerkiksi /2/:
multimediapuhelut
videokonferenssipalvelut
laajakaistapalvelut
standardit palvelun luomiselle ja hallinnalle
palveluinformaation esittäminen
liikkuvuus
älyverkkojen keskinäinen toiminallisuus
Älyverkko voidaan hahmottaa kahdella tavalla. Sitä voidaan
tutkia käsitteellisen mallin perusteella, joka kuvaa miten
palvelu mallinnetaan vaihe vaiheelta palvelutasolta fyysisiksi
toiminnoiksi. Toisaalta voidaan katsoa älyverkon rakennetta,
joka kertoo mitä komponentteja ja funktiota älyverkko
toteuttaa ja mitkä ovat näiden väliset relaatiot.
Älyverkon käsitteellinen malli, Intelligent Network
Conceptual Model (INCM) jaetaan neljään tasoon: palvelutaso
(Service plane), globaali toiminnallinen taso (Global functional
plane), hajautettu toiminnallinen taso (Distributed functional
plane) ja fyysinen taso (Physical plane). Tämä malli
on esitetty kuvassa 2.
Kuva 2. Älyverkon käsittellinen malli (INCM)
/2/
Palvelutaso kertoo kuinka palvelu koostuu palveluominaisuuksista
(SF, Service Feature) ja näiden välisistä suhteista.
Se ei kerro mitään itse palvelun toteuttamisesta. CS1
tarjoaa jokseenkin rajoitetun joukon palveluominaisuuksia, joita
yhteen liittämällä luodaan erilaisia palveluja.
CS2:n ja CS3:n tulevat tarjoamaan huomattavasti laajemman valikoiman
palveluominaisuuksia. Palveluominaisuuksia ei voida liittää
yhteen mielivaltaisella tavalla. Toteutuksessa on otettava huomioon
se, että tiettyjen ominaisuuksien yhteenliittämisestä
syntyy konflikteja. Taulukossa 1 on listattu palvelut, jotka CS1
toteuttaa. Näiden toteuttamiseen vaadittavia palveluominaisuuksia
on puolestaan olemassa huomattavasti enemmän, mutta niitä
ei tässä listata.
Abbreviated Dialling | Account Card Calling | Automatic Alternative Billing |
Call Distribution | Call Forwarding | Call Rerouting Distribution |
Completion of Call to Busy Subscriber | Conference Calling | Credit Card Calling |
Destination Call Routing | Follow-Me Diversion | Freephone |
Malicious Call Identification | Mass Calling | Originating Call Screening |
Premium Rate | Security Screening | Selective Call Forward Busy |
Split Charging | Televoting | Terminating Call Screening |
Universal Access Number | Universal Personal Telecommunications | User-Defined Routing |
Virtual Private Network |
Taulukko 1. Capability Set 1:n palvelut.
Globaali toiminnallinen taso kuvaa kuinka palveluominaisuudet
mallinnetaan palveluriippumattomiksi rakennuslohkoiksi (Service
Independent Building Block, SIB). Jokainen palveluominaisuus koostuu
aina yhdestä tai useammasta SIB:stä. Tällä
tasolla on lisäksi määritelty erityinen puhelunohjaukseen
liittyvä SIB (Basic Call Process, BCP), joka sisältää
normaalin puhelun ohjaukseen tarvittavat toiminnot. SIB:t liitetään
toisiinsa globaalilla palvelulogiikalla (global service logic,
GSL). Tämä taso on palvelun tarjoajan näkökulma
televerkkoon.
Hajautettu toiminnallinen taso koostuu toiminnallisista
kokonaisuuksista (functional entities, FE). Näiden välistä
toimintaa kuvataan tietovirroilla (information flow, IF). Jokainen
FE kuvaa tietyn fyysisen komponentin ja sen toiminnallisuuden.
Yhtenä esimerkkinä FE:stä voidaan mainita SCF,
joka kuvaa mm. palvelujen ohjauksen. Tämän tason toteutus
on valmistaja- ja laitteistoriippumaton.
Fyysinen taso koostuu fyysisistä kokonaisuuksista
(Physical Entities, PE), joihin on toteutettu FE:t. Yhteen PE:hen
voidaan toteuttaa yksi tai useampi FE. Tällä tasolla
näkyy älyverkon arkkitehtuuri. Yhtenä esimerkkinä
PE:stä voidaan mainita SCP, joka toteuttaa SCF:n.
Älyverkon toteutus hoidetaan erillisillä fyysisillä
komponenteilla, jotka pitävät sisällään
kuhunkin määritellyn toiminallisuuden. Kuvassa 3 näytetään
kuinka älyverkon funktiot liittyvät toisiinsa.
Kuva 3. Älyverkon funktioden väliset suhteet
/5/.
Erityisen mielenkiintoinen on rajapinta SCP:n ja SSP:n välillä,
koska tässä älyverkko liittyy kytkentäfunktiohin
eli periaatteessa perinteiseen (julkiseen) puhelinverkkoon. SSP
analysoi sen lävitse kulkevaa liikennettä ja havaitessaan
tietyn numeron, joka täyttää laukaisukriteerin
(triggering), se lähettää SCP:lle palvelupyynnön.
SCP voi palvelusta riippuen tehdä esimerkiksi numeron muunnoksen
B-tilaajan numerosta C-tilaajan numeroksi.
Älyverkon SMP hallitsee jokaista SCP:tä ja se esimerkiksi
päivittää SCP:hen palveluiden muutokset. Kaikki
palvelun ohjaukseen tarvittava tieto löytyy SDP:stä,
josta SCP voi tarvittessa hakea sitä. Jos palveluun liittyy
esimerkiksi nauhoitettu äänite voi SCP käyttää
IP:tä, joka toteuttaa SRF:n, saadakseen tarvitsemansa palvelun.
Palveluiden hallinnan rajapintana toimii SMAP, jota kautta operaattori
tai asiakas voi muuttaa haluamiaan palveluja. Lisäksi älyverkossa
on erityinen määrittely-, kehittely- ja testauskomponentti
SCEP, jolla palvelut voidaan kehittää luotettavaksi
ennen verkkon siirtoa ja käyttöönottoa.
Taulukossa 2 on kuvattu älyverkon funktiot ja missä
komponenteissa ne voidaan toteuttaa ja osa näistä on
kuvattu kuvassa 4. Älyverkossa voidaan määritellä
useampi funktio samaan komponenttiin. Esimerkiksi SSCP sisältää
sekä puhelun kytkennän (SSF) että palvelun ohjauksen
(SCF) samassa fyysisessä komponentissa.
Fyysinen komponentti | Sisältää funktion |
SSP | SSF, CCF (ja CCAF) |
SCP | SCF |
SSCP | SSF ja SCF |
SMP | SMF |
SDP | SDF |
IP | SRF |
AD | sama kuin SCP nopealla yhteydellä SSP:hen |
SN | samanlainen kuin SCP ja AD, mutta omaa suoran point-to-point yhteyden SSP:hen signalointia ja puhetta varten |
SCEP | SCEF |
SMAP | SMAF |
Taulukko 2. Älyverkon funktiot ja komponentit joissa
ne sijaitsevat.
Kuva 4. Esimerkkikuva: älyverkon funktiota ja komponentteja joissa ne sijaitsevat /7/.
Älyverkon komponentit kommunikoivat keskenään käyttäen
yhteiskanavamerkinantoa (CCS), joka tunnetaan ITU-T:n määrittelemänä
nimellä CCSS No.7. Se on määritelty OSI -pinon
Transaction Capability Application Part (TCAP) osassa. Älyverkko
käyttää komponenttien välisessä kommunikoinnissa
hyväkseen OSI -pinossa määritellyn Intelligent
Network Capability Application Part (INAP) osan palveluja. Näin
tapahtuu kun esimerkiksi SCP ja SSP kommunikoivat keskenään.
Verkoissa, joissa ei ole määritelty INAP:ia voidaan
kommunikointi hoitaa toisin. Eräs mahdollisuus on lisätä
Telephone User Part (TUP) osaan signalointia, jolla hoidetaan
SCP:n ja SSP:n välinen signalointi /1/. Jos ei ole käytettävissä
yhteiskanavamerkinantoa, voidaan liikennöinti hoitaa erillisessa
pakettiverkossa, kuten X.25:ssä.
ETSI on määritellyt alijoukon CS1:n ominaisuuksista
nimeltään Core INAP, joka määrittelee standardirajapinnat
signalointia tarvitsevien komponenttien välille.
Puhelinverkolta vaaditaan lähes 100 prosenttista toimintavarmuutta
ja sen on palveltava käyttäjiä jatkuvasti. Sama
pätee älyverkkoihin, koska palveluiden on oltava vastaavasti
käytettävissä aina käyttäjän niin
halutessa.
Tämän päämäärän saavuttamiseksi
älyverkon SCP/SSCP:t on varmistettava. Käytännössä
tämä onnistuu helpoiten rinnakkaisilla SCP/SSCP pareilla.
Vaatimuksiksi on asetettava niiden sijaitseminen fyysisesti erillään
verkossa. Lisäksi niiden on joka hetki omattava indenttinen
ohjelmisto ja indenttiset tilaajatiedot. Jos SMP päivittää
palvelua, päivitys tapahtuu yhtäaikaa kumpaankiin yksikköön.
Jos SCP/SSCP vikaantuu ja verkko ei saa yhteyttä siihen,
se tekee palvelupyynnön tämän rinnakkaiselle SCP/SSCP:lle.
Rinnakkaisia SCP/SSCP pareja voidaan käyttää varalla olon sijasta myös liikenteen tasaamiseen. Esimerkiksi toisen yksikön ruuhkaantuessa voi verkko saallia rinnakkaisen SCP/SSCP:n käytön.
Suurten systeemien ongelmilla tarkoitetaan niitä tyypillisiä
kehityskulkuja, joita esimerkiksi puhelinverkon kehittämiseen
liittyy.
Ensimmäiseksi puhelinverkkoa kehitettäessä on otettava
huomioon jo olemassa oleva järjestelmä ja tämä
asettaa tiettyjä rajoituksia verkon kehitystyölle. Toiseksi
puhelinverkon kehittäminen on erittäin kallista, johtuen
verkon kompleksisuudesta. Lisäksi jokaisen uuden muutoksen
tekeminen verkkoon kasvattaa verkon kompleksisuutta. Kolmanneksi
teknologia kehittyy jatkuvasti. Uudet teknologiasukupolvet seuraavat
toisiaan yhä nopeammin ja kehitetty systeemi vanhenee yhä
lyhyemmässä ajassa.
Tavoitteena älyverkoissa on vähentää palveluiden
tarjoamiseen kuluvaa aikaa perinteisellä tekniikalla kuluvasta
ajasta, joka on kahdesta viiteen vuoteen. Älyverkoilla voidaan
päästä alle kuuden viikon toteutusaikatauluun /1/.
Tällöin myös palvelun elinkaari muuttuu. Kehitysaika
pienenee, aktiivinen käyttöaika kasvaa ja palvelun taloudellisesti
tuottamaton aika lyhenee vastaavasti. Älyverkkoalustan luominen
on pitkälti vastaus palveluiden kehittämiseen liittyviin
ongelmiin.
Älyverkkoalustalla tarkoitetaan sitä alustaa, johon
kuuluu kaikki kytkentään liittyvä toiminnallisuus
eli periaatteessa älyverkon alla oleva verkko. Tämän
alustan päälle sitten toteutetaan halutut palvelut älyverkolla.
Hyvin toteutettu älyverkkoalusta tarjoaa mahdollisuuden palveluiden
tehokkaaseen käyttämiseen. Tämän päälle
rakennetulla älyverkolla voidaan puolestaan luoda, testata,
käyttöönottaa, hallita ja poistaa palveluja tehokkaasti.
Älyverkolla voidaan nopeasti tarjota haluttuja palveluja
ja ne voidaan tarvittessa räätälöidä
yksilöllisiksi ratkaisuiksi asiakkaan tarpeisiin.
Palvelun elinkaari voidaan kuvata kymmenellä kohdalla /4/.
Palvelun elinkaari alkaa palvelun tilaajan vaatimuksien analysoinnista,
joilloin palvelua katsotaan asiakkaan näkökulmasta ja
kysytään mitä hän haluaa. Tämän
jälkeen palvelu määritellään kuvaamalla
se formaalisti yksikäsitteisellä ja ymmärrettävällä
tavalla. Tässä vaiheessa on varmistuttava siitä,
että määrittely vastaa asiakkaan vaatimuksia. Kolmannessa
vaiheessa palvelu suunnitellaan toteuttaen uudelleen käytettäviä
spesifikaatioita ja ohjelmistoa, jonka jälkeen neljännessä
vaiheessa palvelu toteutetaan ja toimivuus varmistetaan.
Asennusvaiheessa palvelu hajautetaan verkkoon siten, että
verkon toiminta pysyy mahdollisimman optimaalisena. Asennus pitäisi
tehdä verkon toiminnan häiriintymättä. Aktivointivaiheessa
palvelu aktivoidaan tilaajien käyttöön.
Toimintavaiheeseen kuuluu kaksi vaihetta: kutsuminen ja suoritus,
joista ensimmäisessä palvelun tiedot haetaan ja jälkimmäisessä
vaiheessa suoritetaan palvelu haettujen ohjeiden avulla.
Kahdessa viimeisessä vaiheessa, kun palvelu halutaan poistaa,
estetään ensin sen käyttö poistamalla se käyttäjiltä
ja tämän jälkeen poistetaan se verkosta haluttaessa.
Esimerkkinä räätälöidystä palvelusta
voidaan mainita esimerkiksi yrityksen palvelunumero. Asiakkaalle
näkyy yksi palvelunumero johon hän soittaa, jolloin
puhelinverkko tekee kyselyn älyverkolle. Älyverkko etsii
lähimmän mahdollisen alueellisen toimipisteen ja yhdistää
asiakkaan sinne. Jos numero on varattu verkko voi yhdistää
tilauksen johonkin toiseen samalla alueella sijaitsevaan toimipisteeseen.
Alueella voidaan käsittää esimerkiksi kaupunginosaa.
Yrityksen johtajalla olisi oikeudet muuttaa palvelun tietoja käyttäen SMAP:tä. Hän voisi esimerkiksi muuttaa palvelutietoja ilmoittaen verkolle, että tietyt toimipisteet sulkeutuvat alueella aikaisemmin, mutta pari niistä päivystää yömyöhään. Samoin hän voisi säädellä kuormitustilannetta jakaen puheluliikenteen alueellisesti jakautumaan prosentuaalisesti eri toimipisteisiin.
Älyverkkojen keskinäinen toiminta on välttämätöntä tulevaisuuden palvelujen kehittymisen kannalta. Trendi palvelujen kohdalla on globaalisoituminen. Tällöin älyverkkojen on kyettävä keskinäiseen toimintaan, kuten perinteiset puhelinverkot pystyvät tällä hetkellä. Osa palveluista toimii verkon sisäisesti, mutta globaalit palvelut tarvitsevat globaalia hallintaa. Kehitys on kulkemassa suuntaan, jossa yksi SCP ohjaa palvelua globaalisti.
Thörner tarjoaa kolme vaihtoehtoa palvelujen globaalille
hallitsemiselle /1/. Ensimmäinen vaihtoehto on toisistaan
riippumattomat SMP:t, jolloin ei tarvita teknistä yhteistyötä.
Ongelmana tässä vaihtoehdossa on se, että palvelut
on avattava samanaikaisesti eri verkoissa.
Toisena vaihtoehtona on verkkojen yhteinen SMP, CSMP (Common Service
Management Point), joka on hierarkiassa verkkojen SMP:tä
ylempänä ja hallitsee näitä.
Kolmas vaihtoehto on tilanne, jossa verkossa olisi sisäisille palveluille omat SMP:t ja globaaleille palveluille CSMP, joka hallitsee CSCP:tä. Tässä tilanteessa palvelusta riippuen SSP:tä ohjaa joko jokin verkon SCP tai CSCP.
Oikein rakennetulla älyverkkoalustalla voidaan verkkoon luoda
tehokkaasti palveluja. Tämä ei kuitenkaan riitä.
Käyttäjät on myös saatava käyttämään
kehitettyjä palveluja. Eräs tekijä tässä
on mahdollisuus persoonalliseen tapaan käyttää
televerkon palveluita. Esimerkiksi soitettaessa henkilölle
nimi on helpompi muistaa kuin pitkä numerosarja.
Ihmiset ovat tottuneita tietynlaisiin palveluihin, eivätkä ole kovin välttämättä kovin halukkaita opettelemaan uusia. Käyttäjät voidaan saada käyttämään palveluja kahdella tavalla, joko suostuttelemalla tai pakolla. Näistä ilmeisesti ensin mainittu on parempi. Suostutteluksi voidaan kutsua esimerkiksi markkinointikamppanjoita, joilla käyttäjät vakuutetaan palvelun hyödyllisyydestä. Toisaalta ihmiset voidaan painostaa käyttämään palvelua esimerkiksi tekemällä muut palveluvaihtoehdot kalliimmiksi.
Puhelinverkon käyttöliittymä eli puhelinkone on
tulevien palvelujen kannalta hyvin kehittymätön. Perinteisellä
DTMF -tekniikalla toteutetulla puhelimella kyetään lähettämään
keskukselle numerot 0-9 ja muutama erikoistoiminto. Monimutkaisen
palvelun käyttämistä ajatellen tälläinen
käyttöliittymä heikentää palvelun käytettävyyttä.
Jos palvelun käytettävyys on heikko, tilaaja tuskin
haluaa käyttää palvelua, jolloin operaattorin taloudellinen
panostus palvelun luomisessa valuu hukkaan. Thörnerin mukaan
älyverkkopalvelujen käytettävyyttä ajatellen
eräs ratkaisu voisi olla esimerkiksi päätelaite,
jossa tietyille palveluille olisi oma painikkeensa /1/.
Älyverkkojen standardointi on jatkuu eri standardointielimissä.
Tällä hetkellä implementointivaiheessa oleva CS1
kuvaa tietyn perusjoukon ominaisuuksia. Tulevaisuudessa CS2/3
tähtää henkilökohtaisen liikkuvuuteen ja päätelaitteiden
liikkuvuuteen /3/. Erityisesti tämä tulee näkymään
kiinteissä verkoissa, joissa liittymä on perinteisesti
sidottu tiettyyn pisteeseen verkossa.
Tulevassa CS2:ssa on kiinnitetty huomiota myös turvallisuusnäkökohtiin,
joita ovat mm. käyttäjän tunnistaminen, autentikointi
ja käyttäjäoikeudet. Lisäksi kiinnitetään
huomiota sen informaation kontrollointiin, jota käyttäjä
syöttää järjestelmään. Turvallisuus
on olennainen osa UPT:tä ja VPN:ää.
Lisäksi CS2:ssa tullaan kiinnittämään huomiota
TMN:n ja IN:n ominaisuuksien kytkemiseen toisiinsa liittyen IN:n
hallintaominaisuuksiin. Myös palvelujen vuorovaikutuksien
tutkiminen kuuluu CS2:n piiriin.
On useiden vuosien prosessi luoda älyverkko, joka tukee tehokasta
verkon käyttöä, tilaajan mahdollisuutta muuttaa
palvelujensa attribuutteja, verkkofunktioiden modularisointia
ja uudelleenkäyttöä, integroitua palvelujen luomista
ja toteutusta sekä standardisoitua palvelulogiikan hallintaa
/5/.
Tulevaisuudessa eräs ongelma saattaa olla kansallisesti ja
operaattorikohtaisesti tehdyt ratkaisut, jotka eivät aina
välttämättä ole kansainvälisesti yhteensopivia.
Tämä vaikeuttaa yleis-Eurooppalaisten palvelujen luomista
/6/. Ainoa ratkaisu tähän on yhteisten spesifikaatioiden,
toteutusten ja rajapintojen käyttö.
Palvelun tarjoajat joilla ei ole omaa verkkoa, tarvitsevat erikoisyhteydet
verkko-operaattorin verkkoon liittymiseksi. Euroopan Komissio
tulee säätämään näistä ONP:llä
(Open Network Connections), joka määrää rajapinnoista
palvelun tarjoajan ja verkko-operaattorin välillä /6/.
Seuraavassa on lopuksi esimerkki eräästä palvelusta,
joka voidaan tarjota käyttäen CS1:stä.
UPT:n perusidea on tarjota mahdollisuus henkilökohtaisiin
telekommunikaatiopalveluihin missä tahansa verkossa, joka
tukee UPT:ta. UPT:lle ei riitä pelkästään
terminaalin tai liittymän liikkuvuus vaan se vaatii henkilökohtaista
liikkuvuutta, jolloin tilaajalla on yksi henkilökohtainen
numero käytettävissään. Näin UPT vaatii
verkkojen välistä yhteistoimintaa eri operaattoreiden
verkossa.
AD | Adjunct, kuten SCP, mutta nopealla yhteydellä SSP:hen |
AIN | BellCoren älyverkkostandardi, Advanced Intelligent Network |
BCP | Peruspuheluprosessi, joka on eräs älyverkon erikois -SIB |
CCSS No. 7 | ITU-T:n standardoima yhteiskanavamerkinto |
Core INAP | ETSI:n älyverkkostandardi |
CS1, CS2, CS3 | ITU-T:n standardoimat ominaisuusjoukot älyverkolle |
CSCP,CSMP | Common -SCP ja -SMP globaalia palvelun toteutusta varten |
DTMF | Dual Tone Multi-Frequency, tilaajaliittymän äänitaajuusmerkinanto |
ETSI | European Telecommunications Standards Institute, Eurooppalainen tietoliikennealan standardointijärjestö |
FE | Functional Entity, älyverkon toiminnallinen olio |
GSL | Global Service Logic, globaali palvelulogiikka |
IF | Information Flow, informaatiovirta |
IN/1, IN2 | BellCoren älyverkkostandardeja |
INAP | Intelligent Network Application Part, yhteiskanavamerkinannon älyverkkoon liittyvä protokollapino |
INCM | Intelligent Network Conceptual Model |
IP | Intelligent Peripheral, älyverkon piste, joka sisältää esimerkiksi SRF:n |
ITU-T | International Telecommunication Union-Telecommunications Sector |
ONP | Open Network Provision, Euroopan Komission standardi vapaan palvelun tarjonnan mahdollistamiseksi |
PE | Physical Entity, älyverkon fyysinen olio |
SF | Service Feature, palveluominaisuus |
SIB | Service Independent Building Block, palveluriippumaton rakennuslohko |
SN | Service Node, kuten SCP ja AD, mutta omaa suoran point-to-point yhteyden SSP:hen signalointia ja puhetta varten |
SPC -keskus | Stored Program Control, tietokoneohjattu keskus |
SCF, SSF... | Älyverkon toiminnallisia lohkoja |
SCP, SSP... | Älyverkon määriteltyjä fyysisiä pisteitä |
SSCP | Yhdistetty SCP ja SSP |
TCAP | Transaction Application Part, yhteiskanavamerkinannon tapahtumaosa |
TMN | Telecommunications Management Network, tietoliikenneverkon hallintaverkko |
TUP | Telephone User Part, yhteiskanavamerkinannon puheluihin liittyvä merkinanto |
VPN | Virtual Private Network, virtuaalisesti esimerkiksi julkiseen puhelin verkkoon rakennettu palvelun tarjoajan verkko. |
UPT | Universal Personal Telecommunications, palvelu, jossa henkilö on tavoitettavissa mistä tahansa UPT:tä tukevien verkkojen alueelta |
X.25 | Tunnettu CCITT:n pakettiverkkostandardi |